Nuoret harrastus- ja järjestötoiminnassa, osa 1: Merkityksellinen oppimisympäristö

Nuoret kokevat oppivansa järjestö- ja harrastustoiminnasta paljon erilaisia valmiuksia, selviää Kentaurin nuorten järjestö- ja harrastustoimintaa koskevasta kyselystä.

Osaamiskeskus Kentauri toteutti keväällä 2021 nuorten harrastus- ja järjestötoiminnan merkitystä kartoittavan kyselytutkimuksen, johon vastasi lähes 15 000 nuorta yläkoulusta ja toiselta asteelta. Tämä kirjoitus käsittelee sitä, millainen oppimisympäristö harrastus- ja järjestötoiminta kyselyn perusteella on. Seuraava osa kertoo, miten harrastus- ja järjestötoiminnassa saatua osaamista tehdään näkyväksi.  

Kysely on osa toukokuussa julkaistua TAT Nuorten tulevaisuusraportti 2021 -kyselytutkimusta. Epävirallisia oppimisympäristöjä sekä niissä opittuja asioita kartoitettiin erillisessä järjestö- ja harrastustoimintaa kartoittavassa osiossa, joka on kehitetty yhteistyössä Osaamiskeskus Kentaurin kanssa. Kentaurin tavoitteena on vahvistaa järjestökentällä tapahtuvan oppimisen tunnistamista ja tunnustamista sekä yhtenäistää tätä tukevia käytäntöjä kansallisella tasolla.   

Nuorille löytyy yhä moninaisempia oppimisympäristöjä myös koulun ulkopuolelta  

Kyselyn tulokset osoittavat, että koulun tarjoama formaali oppimisympäristö on edelleen yksittäisistä oppimisympäristöistä merkittävin, mutta sen rinnalla nuoret hyödyntävät lukuisia informaaleja oppimisympäristöjä, kuten keskusteluja tuttavien kanssa sekä sosiaalista mediaa. Lisäksi harrastaville nuorille järjestö- ja harrastustoimintaa tarjoaa merkittävän nonformaalin, eli epävirallisen mutta kuitenkin oppimista varten erikseen järjestetyn, oppimisympäristön. Puhuttaessa oppimisympäristöjen laajentamisesta onkin hyvä muistaa, että koulun ja opettajien lisäksi myös nuoret itse laajentavat oppimisympäristöjään.  

Tätä ei kuitenkaan huomioida riittävästi kouluissa, sillä kyselyn mukaan vain 36 % nuorista koki, että koulussa arvostetaan heidän  vapaa-ajallaan ja harrastuksissaan oppimiaan asioita. Muualla hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on toki usein hankalaa, mutta sitäkään ei pääse pakoon, että nuoret oppivat yhä enemmän myös koulun ulkopuolella. Oman lisähaasteensa tuo se, että toiset nuoret hyödyntävät koulun ulkopuolisia oppimisympäristöjä huomattavasti enemmän kuin toiset.   

Kyselyssä 60 % nuorista ilmoitti omaavansa säännöllisen harrastuksen. Harrastuksissaan he jakautuvat edelleen erilaisten järjestö- ja harrastustoiminnan tarjoamien oppimisympäristöjen pariin. Tähän jakautumiseen vaikuttavat tietysti monet asiat, kuten kotitausta ja harrastusmahdollisuudet ylipäänsä. Lisäksi tulosten perusteella nuorten harrastusvalinnat vaikuttavat edelleen varsin sukupuolittuneilta. Toisaalta on hyvä muistaa se yksinkertainen selitys, että nuoret tekevät mielellään sitä mitä kaveritkin.  

Nuorten oppivat vapaa-ajalla monipuolisesti erilaisia valmiuksia  

Kuten todettu, nuoret hyödyntävät oppimisessa monipuolisesti erilaisia oppimisympäristöjä. Ensimmäinen haaste on selvittää, mitä ne ovat. Toinen haaste on kartoittaa, mitä niissä oikeastaan opitaan. Tämän jälkeen voidaan arvioida, mitä opitusta voidaan hyödyntää osana formaalia opetusta ja miten. Juuri tästä syystä muualla hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. Kentaurin harrastus- ja järjestötoiminnan kysely tuo tähän keskusteluun esimerkinomaisesti valoa järjestö- ja harrastustoiminnan osalta. Tulosten pohjalta tiedämme nyt, mihin järjestö- ja harrastustoimintaan nuoret osallistuvat ja mitä he kokevat sieltä oppivansa.  

Nuorten järjestö- ja harrastustoiminnassa kokemat oppimistulokset voidaan jakaa tulosten perusteella neljään osa-alueeseen: vuorovaikutustaidot, oman toiminnan johtamiseen liittyvät taidot, itsetunnon vahvistamiseen liittyvät taidot sekä uuden tiedon omaksuminen. Esimerkiksi urheiluharrastus oli yhteydessä uusien kavereiden saamiseen, omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen sekä vastuun kantamiseen. Kulttuuriin liittyvä toiminta taas oli yhteydessä vuorovaikutustaitoihin sekä uusien tietojen oppimiseen. Tietotekniikka- ja käsityöharrastuksissa painopiste oli ongelmanratkaisuissa sekä kielitaidossa. Toisaalta oli myös harrastuksia, joissa nuoret kokivat oppivansa varsin tasaisesti erilaisia valmiuksia, kuten luonto- ja eläinharrastukset.  Erilaiset järjestöt ja harrastukset tarjoavat siis varsin erilaisia oppimisympäristöjä, jossa toiminta ja sen sisällöt luonnollisesti myös määrittelevät sitä, mitä siellä opitaan.  

Nuorten järjestö- ja harrastustoiminnassa kokemat oppimistulokset voidaan jakaa tulosten perusteella neljään osa-alueeseen: vuorovaikutustaidot, oman toiminnan johtamiseen liittyvät taidot, itsetunnon vahvistamiseen liittyvät taidot sekä uuden tiedon omaksuminen. 

Joka tapauksessa kyselyn tulosten perusteella nuoret oppivat järjestö- ja harrastustoiminnasta todella paljon – ja myös sellaista, mikä täydentää hyvin koulussa opittua sekä valmistaa monipuolisesti tulevaisuuteen. Kyselyn tulokset herättävät kuitenkin kysymyksiä liittyen eri lähtökohdista tulevien nuorten valmiuksiin sanoittaa omaa oppimistaan järjestö- ja harrastustoiminnassa. Esimerkiksi moottoritekniikkaan liittyvä harrastus näyttäytyi tulosten valossa huomattavasti vähemmän antoisampana oppimisympäristönä kuin esimerkiksi kulttuuriin liittyvä harrastus. Yleisesti on kuitenkin tiedossa, että moottoritekniikka on monipuolinen ja haastava harrastus. Herääkin kysymys, missä määrin nuoret ovat itse tietoisia harrastuksissaan oppimistaan asioista ja miten eri harrastuksiin liittyvät yleiset ennakkoluulot voivat vaikuttaa nuoren omaan käsitykseen vaikkapa oman harrastuksensa ”sivistyneisyydestä”.  

Oppimisympäristöjen moninaisuus on syytä huomioida entistä vahvemmin 

Digitalisaation siivittämänä erilaisten oppimismahdollisuuksien kirjo on kasvanut ja oppimista tapahtuu kaikkialla ja jatkuvasti. Myös nuoret hyödyntävät monipuolisesti koulun ulkopuolisia oppimisympäristöjä, mikä nousee hyvin esille Nuorten tulevaisuusraportin tuloksista. Järjestö- ja harrastustoiminta tuo tähän kokonaisuuteen yhden merkityksellisen ulottuvuuden, joka tarjoaa toiminnasta riippuen hyvinkin erilaisia oppimisympäristöjä. Nuoret ovat ylpeitä näissä oppimisympäristöissä oppimistaan asioista ja toivoisivat, että niitä arvostettaisiin enemmän myös osana formaalia koulutusta.  

Silti koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen merkityksestä sekä huomioimisesta osana kouluopetusta puhutaan yllättävän vähän. Esimerkiksi Suomen hallituksen vuonna 2021 julkaisemassa koulutuspoliittisessa selonteossa ei juurikaan otettu huomioon yhteistyötä järjestö- ja harrastustoiminnan kanssa, informaalien oppimisympäristöjen hyödyntämisestä puhumattakaan. Aihe on varmasti haastava monesta syystä, mutta tuskin koulun merkitys nuorten elämässä vahvistuu tai oppimisen eriarvoisuus vähenee kääntämällä selkä formaalin koulutuksen ulkopuolella tapahtuvalle oppimiselle. Myönteistä kehitystä voidaan sen sijaan edesauttaa rakentamalla siltoja eri oppimisympäristöjen välille sekä auttaa nuoria sanoittamaan ja hyödyntämään eri ympäristöissä oppimiaan tietoja ja taitoja. Tukea osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen saa erityisesti järjestökentältä.  

Kirjoittajat: 
Lauri Vaara, lauri.vaara@kentauri.fi
Eeva Jeronen, eeva.jeronen@kentauri.fi

Lue myös:

Nuoret harrastus- ja järjestötoiminnassa osa 2: Osaaminen näkyväksi

Harrastus- ja järjestötoiminnan merkitys nuorten elämässä

Mitä nuorten harrastukset kertovat?