Nuori hyppää ilmaan.

Puhetta nuorten harrastuksista ja järjestötoiminnan tulevaisuudesta

Kentaurin Kulmapotkussa pohdittiin, miten kaikki nuoret löytäisivät itselleen sopivan harrastuksen.

 

Kentaurin Kulmapotku järjestettiin virtuaalitilaisuutena 16.11.2021. Tapahtuman teemana oli nuorten osallisuus harrastuksissa nyt ja tulevaisuudessa. Paneelikeskustelussa pohdimme myös, miten järjestöissä toimiminen muovaa tulevaisuuden yhteiskuntaa? Keskustelun parhaat palat on koottu tähän artikkeliin. 

Kentaurin asiantuntija ja Humakin TKI-lehtori Pekka Kaunismaa piti alustuksen, joka pohjasi keväällä 2021 TAT Nuorten tulevaisuusraportin yhteydessä saatuun tutkimusdataan. Pekka kertoi, että järjestötoiminta on hyvissä voimissa ja valtaosa nuorista on mukana yhdistystoiminnassa. Osallistumisessa on kuitenkin hajontaa mm. sukupuolen, koulumenestyksen ja äidinkielen mukaan.

Tuloksista näkyy, että tytöt osallistuvat järjestötoimintaan poikia enemmän. Myös vanhempien koulutustausta näkyy tuloksissa: mitä korkeampi koulutus vanhemmilla on, sitä todennäköisemmin nuori on mukana järjestötoiminnassa. Lisäksi nuoren omalla koulumenestyksellä on vaikutusta. Mitä korkeampi keskiarvo nuorella on, sitä aktiivisemmin nuori osallistuu järjestötoimintaan. Äidinkieleltään suomen- ja ruotsinkieliset taas osallistuvat toimintaan hieman useammin kuin nuoret, joiden äidinkieli on joku muu. 

Järjestötyypeistä suosituimpia ovat liikuntajärjestöt ja urheiluseurat. Niiden toimintaan osallistuu 52 % vastanneista nuorista. Tytöt ja pojat harrastavat liikuntaa lähes saman verran, mutta sukupuolivähemmistöön kuuluvista vain 29% on mukana ohjatussa liikunta- ja urheilutoiminnassa. 

Alustuksen lopuksi Kaunismaa pohti, onko järjestötoiminta hyväosaisten ja menestyvien – ja ehkä myös tyttöjen – asia? 

Pitääkö olla huolissaan? 

Kaunismaan alustus herätti paljon ajatuksia. Humakin lehtori ja Kentaurin asiantuntija Kimmo Lind pohti yhteiskunnallisen vaikuttamisen osallistujamääriä ja totesi, että 1960–70-luvulla yhteiskunnallinen aktiivisuus oli suurta, mutta kiinnostus väheni 1980–90-luvulla. Viime vuosikymmeninä yhteiskunnalliset kysymykset ovat jälleen nousseet enenevässä määrin pinnalle. Lind nosti esiin myös kysymyksen tulevaisuudesta: tuleeko yhteiskunnallisesti aktiivisten nuorten osuus kasvamaan globaalien teemojen, kuten ilmastoaktivismin, lisääntyessä? 

TATissa ja Kentaurissa asiantuntijana toimiva Lauri Vaara kiinnitti huomiota siihen, että aktiivisesti järjestöissä toimivien ja harrastavien nuorten lisäksi on olemassa myös suuri joukko nuoria, jotka eivät ole mukana missään harrastustoiminnassa.

– Jos harrastuksia ei ole, koulu jää ainoaksi oppimisympäristöksi. Silloin oppimisen kannalta kaikki munat ovat yhdessä korissa. Harrastajien kohdalla oppimisympäristönä toimivat myös harrastusympäristöt, joten koulun merkitys ei ole yhtä suuri.

Suomen Partiolaisten hallituksen jäsen Sonja Uschanov jakoi Vaaran huolen.

– Juuri tuo yksi neljäsosa nuorista joka ei harrasta mitään, todennäköisesti hyötyisi toiminnassa mukanaolosta kaikkein eniten.

Myös järjestöaktiivi Jyry Soininen piti syrjäytymisen teemaa tärkeänä.

– Osallistumisessa on ikävä kyllä näkyvissä klassista epätasa-arvoa, jossa hyvinvointi kasaantuu hyväosaisille. Olisikin toivottavaa, että etenkin yhteiskunnallisessa järjestötoiminnassa olisi mukana enemmän nuoria. Toki alueellisetkin erot vaikuttavat osallistumisen mahdollisuuksiin. 

Tuleeko harrastamisen olla hyödyllistä? 

Ohjattu harrastaminen lisää oppimisen mahdollisuuksia. Mutta mitä pitäisi päätellä siitä, että harrastukset kasaantuvat nuorille, jotka menestyvät koulussa?

– Onko harrastustoiminta muuttunutkin suorittamiseksi? Harrastamisen merkitykset voivat kuitenkin olla todella erityyppisiä ja yksilöllisiä, pohti Kimmo Lind.

Jyry Soininen toi lisäksi esiin, että harrastamisessa spontaanius, luovuus ja omaehtoisuus ovat tärkeitä asioita ja niille pitää antaa tilaa.

– Ilmastoaktivismi voi opettaa paljon, mutta toiminnan painopisteenä ei silti ole oppiminen, vaan yhdessä toimiminen.  

Lauri Vaara jatkoi oppimisympäristön pohtimista.

– Merkityksellisyyteen liittyy aina oppiminen. Ja kaikkiin harrastuksiin liittyy oppiminen. Mutta onko oppiminen ykkössyy lähteä harrastukseen? Ei varmaankaan, varmasti intohimo ja onnistuminen ovat tärkeämpiä syitä. 

Kaikki panelistit jakoivat ajatuksen siitä, että jokaisen nuoren olisi hyvä löytää jollakin tavalla oma paikkansa.

Oppia neljännen sektorin toimintamalleista? 

Paneelin lopuksi keskusteltiin siitä, minkälaisia harrastamisen ja järjestötoiminnan tulevaisuuden skenaarioita voi nähdä. 

Toiveskenaariossa lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus osallistua monentyyppisiin harrastuksiin. Tarjolla pitäisi olla toimintaa mopokerhoista luontoharrastuksiin ja lukemiseen.

On myös tärkeää, että luomme lisää matalan kynnyksen harrastuksia. Miten toimintaan pääsisi mukaan kevyemmällä osallistumisella kuin sitoutumalla vuoden ajaksi? Tai mitä erityyppisiä kerhoja tai muita höntsätyyppisiä harrastuksia voisi olla? Harrastustoiminta voisi olla selkeästi vastapainoa koulutyölle, ei sen kanssa kilpailevaa suorittamista.

Harrastamisen Suomen malli on yksi keino tarjota harrastuksia laajalle joukolle ja vähentää eriarvoisuutta. Voisiko yhtenä ratkaisuna myös olla, että ruokitaan sellaista henkeä, että lähdetään vaan tekemään yhdessä asioita? Ehkä aina harrastuksessa ei tarvitsekaan olla rahoittajaa tai ohjaajaa tai tiettyä toimintaympäristöä? Entä voisivatko nykyiset toimijat ottaa oppia neljännen sektorin toimintamalleista? Ja voisiko neljäs sektori puolestaan oppia jotakin järjestökentältä?

Perinteisen järjestötoiminnan olisi hyvä päästä myös ”boksin ulkopuolelle”. Esimerkiksi monet ohjatut harrastukset on sukupuolitettu tiukasti tyttöjen ja poikien toiminnaksi. Onko jaottelu aina tarpeellista? Miten toiminnassa voisi huomioida sen, että on paljon nuoria jotka eivät istu tiukkoihin jaotteluihin?

Kaikki mukaan! 

Jatkotutkimuskohteista merkittävimmiksi nousivat syrjäytymisvaarassa tai muuten heikossa asemassa olevat nuoret. Miten saamme kaikki mukaan yhteiskuntaan? Miten jokainen löytäisi oman paikkansa ja miten harrastus- ja järjestötoiminta voisi tätä tukea? 

Keskustelussa todettiin, että esimerkiksi muunsukupuolisten liikuntaharrastukseen osallistumisesta on jo olemassa aivan tarpeeksi tietoa. Nyt tieto pitää vain saada hyötykäyttöön. 

Olisi muutenkin hienoa, että nuorista puhuttaisiin tulevaisuudessa enemmän nimenomaan tutkitun tiedon pohjalta. Nuoret eivät ole yhtenäinen ryhmä, eikä yksi nuori voi edustaa koko nuorisoa. Kaikki nuoret eivät ole huolissaan esimerkiksi ilmastoasioista. On tärkeää nähdä ja muistaa nuorten monimuotoisuus. 

Raisa Omaheimo 
Kirjoittaja on Opintokeskus Siviksen ja Kentaurin asiantuntija 
raisa.omaheimo@kentauri.fi 

Kentaurin Kulmapotku 16.11.2021

NUORTEN OSALLISUUS HARRASTUKSISSA NYT JA TULEVAISUUDESSA 

Panelistit

  • Kimmo Lind, Humakin lehtori ja Kentaurin asiantuntija
  • Jyry Soininen, järjestöaktiivi    
  • Sonja Uschanov, Suomen Partiolaiset ry, partiokasvatuksesta vastaava hallitusjäsen  
  • Lauri Vaara, Talous ja nuoret TATin pedagoginen asiantuntija sekä Kentaurin asiantuntija 

Paneelin juontajana toimi Opintokeskus Siviksen ja Kentaurin asiantuntija Raisa Omaheimo. 


Lue myös: