Dialogeja nuorisoalan järjestöjen muutoksista, osa 2
Nuorisojärjestöjen toimintaympäristössä on tapahtunut isoja muutoksia. Mitä järjestöt ajattelevat muutoksista?
Nuorisoalan osaamiskeskus Kentaurin yhtenä tehtävänä on tarkastella muuttuvia toimintaympäristöjä ja havainnoida ajankohtaisia ilmiöitä, jotka liittyvät nuorisoalan järjestöjen arkeen, toimintaan ja tulevaisuuteen. Toimintaympäristöjä on kartoitettu mm. järjestämällä keskustelutilaisuuksia järjestöille. Millaisia teemoja keskusteluissa on noussut esille?
Edellisessä kirjoituksessamme Dialogeja nuorisoalan järjestöjen muutoksista, osa 1 tarkastelimme keskustelijoiden näkemyksiä jäsenyyden ja palvelutuotannon muutoksista. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten nuorisoalan järjestötoimijat hahmottavat toimintansa rahoituksen muutoksia sekä kykyjään ennakoida muuttuvaa toimintaympäristöä.
Odotettavissa rahoituksen monilähteisyyden kasvua
Järjestöalan rahoituksen toimintaympäristö on ollut viime aikoina varsin kovassa turbulenssissa. Etenkin keskustelu Veikkauksen pienentyvistä tuloista ja rahapelihaitoista koskettaa monin tavoin myös nuorisoalan järjestöjä ja nuorisotyön toimijoita yleensäkin. Kysymykset rahapeleistä saatavien tulojen määristä, lähteistä, etiikasta tai mahdollisen budjettirahoituksen vaikutuksesta järjestöjen toiminnan autonomiaan ovat vahvemmin nousseet esille vasta viime vuosien aikana ja ovat monimutkaisia ja vaikeita.
Valtioneuvoston elokuussa asettaman työryhmän tehtävänä onkin laatia uusi malli rahapelituotoilla kustannettujen toimintojen rahoittamiseksi. Uudistus toteutetaan vuoden 2024 alusta. Ongelmattomaan menneisyyteen ei liene ole paluuta. Toivottavasti Veikkauksen ongelmiin tulevat ratkaisut ovat nuorisoalan ja järjestöjen kannalta kuitenkin huonoista vaihtoehdoista mahdollisimman paras.
Samaan aikaan meneillään on myös järjestöjen valtionavustusten uudistamishanke, jonka tavoitteena on kaikille valtionhallinnon ministeriöille yhtenäinen ja digitalisoitu valtionavustusprosessi. Uudistuksen eräänä keskeisenä pyrkimyksenä on, että järjestöt ja valtionapuviranomaiset tekisivät aiempaa enemmän yhteistyötä jo alusta alkaen: yhdessä suunnittelemalla millaisiin yhteiskunnallisiin päämääriin valtionavustuksilla rahoitetulla toiminnalla on tarkoitus vastata. Tämän nähdään edistävän toiminnan ennakoitavuutta ja jatkuvuutta ja auttavan järjestöjä ottamaan toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset entistä paremmin huomioon.
Kentauri keskustelee rahoituksesta -tilaisuus toi alustuksineen ja keskusteluineen hyvin esille sen, että nuorisoalan järjestöt ovat ylipäänsä rahoituksensa suhteen kuitenkin hyvin erilaisia. Monet nuorisoalan järjestötoimijat painivat sen parissa, miten ne ylipäänsä voivat ennakoida rahoitusta oman toimintansa ja vaikuttamisen kautta. Haasteena on esimerkiksi se, miten erilaiset rahoitusmuutokset vaikuttavat vapaaehtoistoimintaan. Tällaisessa tilanteessa keskustelu Veikkauksesta ja sen rahoituksen muutoksista on sittenkin vain eräs – joskin periaatteellisesti merkittävä – juonne. Sillä osalle ja varsinkin pienemmille järjestöille toiminnan rahoituksen hankkiminen on jatkuvaa ”kädestä suuhun” –toimintaa, joka ei läheskään aina mahdollista vakaata ja suunnitelmallista toiminnan suunnittelua. Vakiintuneille, omavaraisemmille ja isommille yhdistyksille tai järjestöille tilanne voi kuitenkin olla varsin toisenlainen.
Yhtä kaikki keskustelijat odottavat rahoitusmallien eriytymistä entisestään, rahoituksen monilähteisyyden ja aaltoliikkeisyyden kasvua. Tämä kaikki tarkoittaa esimerkiksi järjestöjen yksityisen rahoituksen, tapahtumatuottojen, yksityisen varainhankinnan ja hankerahoituksen määrän kasvattamista sekä yritysyhteistyön lisäämistä. Tällaiset rahoituksen muutokset edellyttävät monipuolista ennakointia ja erilaisten rahoituspainotusten vuorottelua sekä järjestön talouspuskureiden rakentamista ja hyödyntämistä.
Lisääkö rahoituksen monilähteisyys toiminnan byrokraattisuutta?
Keskustelun perusteella rahoituksen monilähteisyyttä kuitenkin hankaloittavat erilaiset sektorirajat (nuoriso-/liikunta-/kulttuuri-/sosiaali- ja terveys), joista kiinnipitävät rahoittajat eivät välttämättä mahdollista laaja-alaista työskentelyä. Järjestöissä hyvin tehty työ ei välttämättä lisääkään tai varmista rahoitusta, mikä itsessään voi osaltaan vaikuttaa kielteisesti järjestöjen kehittämistyön suunnitelmallisuuteen ja pitkäjänteisyyteen. Myös rahoituksen (varsinkin ESR-rahoituksen) byrokraattisuus ja ”hakemusammattilaisuuden” vaatimukset koettiin monia varsin pieniä yhdistystoimijoita rasittavina. Rahoituksen monilähteisyyden hallinnoinnin nähtiin raskaana, ja ääripäässä siihen liittyvät toimenpiteet moninkertaisine raportointeineen koettiin joskus jopa haittaavan hyvää toimintaa.
Kankea rahoitus ei aina saa tehokkainta toimintaa aikaiseksi. Jotkut keskustelijat kokivatkin, että juuri julkiseen rahoitukseen sitoutumaton toiminta – yhdistysten perinteinen harrastus- ja kansalaistoiminta – voikin tuottaa järjestöjen toimintaan kaivattua ja toimijoita inspiroivaa vapautta. Äärimmillään keskustelussa esitettiin tulevaisuuden ”kauhuskenaariona”, että meillä on tulevaisuudessa julkisella ja hankerahoituksella pyöriviä ammattimaisten toimijoiden järjestöjä ja että neljäs sektori ja ns. vapaat toimintaryhmät ja vapaamuotoinen kansalaistoiminta toimivat jatkossa vapauden ja elävän ruohonjuuritason toiminnan kehtoina.
Järjestöjen ehkäisevällä toiminnalla tärkeä rooli
Keskustelu toi esille huolen siitä, että erikokoisilla järjestöillä on kovin erilaiset edellytykset hankkia näkyvyyttä ja rahoitusta toiminnalleen. On vaarana, että tulevaisuudessa vahvat järjestöt vahvistuvat entisestään, ja pienet ja uudet toimijat eivät enää pärjää samalla tavalla kuin aiemmin. Iso kysymys onkin, jääkö nuorisoalan järjestökentälle pienille toimijoille tilaa toimia?
Iso kysymys on, jääkö nuorisoalan järjestökentälle pienille toimijoille tilaa toimia?
Yhteistyön merkitys voi olla yksi ratkaisu. Varsinkin EU-rahoituksissa yhteistyön rooli voi olla keskeinen, ja toki rahoittajatkin sitä toivovat. Se ei kuitenkaan saisi estää mielekkäitä sektoriylityksiä ja kansalaistoiminnallisia painotuksia. Nämä haasteet kytkeytyvät myös toiminnan vaikuttavuuden osoittamiseen, jota varsinkin rahoittajat nykyään haluavat korostaa.
Nuorisoalan järjestöjen ja yleisemmin nuorisotyön vaikuttavuuden kriteerejä ei keskustelijoiden mielestä saisi kuitenkaan siirtää pois ehkäisevästä toiminnasta ja työstä. Ehkäisevällä toiminnalla on monia yhteisöllisyyttä ja nuorten yhteiskunnallisia taitoja ja tietoja lisääviä tehtäviä ja vaikutuksia. Nuorisotyötä ei voida ajatella vain korjaavana työnä.
Ennakointiosaaminen mahdollistaa muutoksen
Rahoituksen tulevaisuuden lisäksi keskusteluissa on noussut esiin ennakointiosaamisen tila ja tarpeet nuorisoalan järjestöissä. Ennakointi- ja tulevaisuusosaamisestahan on viimeisten vuosien aikana tullut eräänlainen trendi, eikä erilaisista tulevaisuus-, strategia- tai skenaariotyökaluista ole sinänsä ollenkaan pulaa. Haaste onkin oikeastaan löytää erikokoisten järjestöjen tarpeisiin sopivia työkaluja tai ehkä paremminkin ajattelutapoja, joissa voisi eri tavoin yhdistyä ennakoinnin, arvioinnin ja visioinnin ulottuvuuksia.
Nuorisoalan järjestöjen lähtökohtahan on jo itsessään valtavan hieno: niillä jos kellä on valtavaa potentiaalia käydä nuorten itsensä kanssa keskustelua tulevaisuudesta ja hengittää sen aitoa ilmaa. Keskustelussa tuli esille, että ennakointi- ja tulevaisuusosaaminen voidaan nähdä nuorisoalalla juurikin maailman tekemiseksi paremmaksi. Ennakointi voidaan ymmärtää toisten ihmisten ja elämisen parempien edellytysten huomioimisena ja kehittämisenä, globaalillakin tasolla. Se voidaan ymmärtää uskona siihen, että asioita voi muuttaa ja asioihin voi vaikuttaa.
Muutosvoimaa voidaan kokea laajasti. Ei ainoastaan nuorisoalan järjestöjen toiminnassa, vaan laajemmin myös epämuodollisessa kansalaistoiminnassa ja kaikkien ikäryhmien yhteistyönä. Monet järjestöt aktiivisesti tätä työtä tekevätkin. Esimerkiksi Nuorten Akatemian hallinnoima Osallisuuden osaamiskeskus edistää ja kehittää nuorten yhteiskunnallista osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia. Osaamiskeskus hyödyntää toiminnassaan nuorten fokusryhmiä, työpajoja, palvelumuotoilua, idealaboratorioita, kokeiluja ja pelillistämistä. Monet nuorisoalan toimijat tekevät tulevaisuuspohdintaa myös ajankohtaiseen nuorisotutkimukseen peilaten.
Tulevaisuustyö vaatii pysähtymistä ja aikaa
Erikokoisilla ja eri alueilla toimivilla järjestöillä on ennakointiosaamisen suhteen omat realisminsa, tämäkin keskustelussa tuli esille. Isommat järjestöt kykenevät paremmin huomioimaan isoja yhteiskunnallisia ja globaalejakin asioita ja tendenssejä, kun taas pienissä järjestöissä aika voi mennä arjen toiminnan pyörittämiseen – niissä eletään useammin niin sanotusti kädet savessa. Isommissa järjestöissä joudutaan kuitenkin ehkä useammin kuin pienissä miettimään strategisesti sitä, menevätkö ne tulevaisuuteen omat järjestörakenteet ja tavoitteet edellä vai enemmän nuorten ja nuorten vapaaehtoisten ehdoilla.
Näistäkin syistä kysymys siitä, miten järjestöjen työssä pystyttäisiin enemmän ennakoivaan, proaktiiviseen toimintaan on tärkeä. Oikeus ja mahdollisuus toiminnan tulevaisuuden suuntaamiseen ja ennakoimiseen olisi hyvä olla kaikilla. Myös pienet järjestöt ja niiden työntekijät sekä vapaaehtoiset voisivat laajemmin olla mukana tulevaisuuden muutostyössä.
Keskustelun perusteella tämänkaltaiselle ennakointi- ja tulevaisuustyölle täytyisi kuitenkin olla oma aikansa ja paikkansa. Olisi oltava aikaa myös pysähtyä, mahdollisuus tulkita, pohtia ja sanoittaa asioita – aikaa yhteisille keskusteluille ja ymmärrykselle sekä tulevaisuudesta että tulevaisuuksista.
Sari Huttu ja Kimmo Lind
Kirjoittajat ovat Humakin lehtoreita, jotka toimivat asiantuntijoina Osaamiskeskus Kentaurissa.
sari.huttu@kentauri.fi
kimmo.lind@kentauri.fi
Lähteet:
Hyvis-Veikkauksesta tuli pahis, silti uusi laki vahvistaa monopolia (Yle 7.9.2021)
Järjestöjä koskevat valtionavustuskäytännöt 2021. Ehdotukset niiden kehittämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. (Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2021:27. Viitattu 9.9.2021)
Rahapelitoiminnan tuotot (Opetus- ja kulttuuriministeriö)
Nuorten akatemia: Osaamiskeskus
Artikkelin toimituksesta vastaa toimituskunta, johon kuuluvat Pekka Kaunismaa, Raisa Omaheimo ja Eeva Sinisalo-Juha.
Lue myös:
Dialogeja nuorisoalan järjestöjen muutoksista, osa 1 – Osaamiskeskus Kentauri