Harrastukset, järjestötoiminta, kaverit ja yksinäisen nuoren tulevaisuus

Kentauri julkaisee uuden tutkimuksen Yksin, yhdessä, yhteisössä – järjestötoiminta nuorten voimavarana. Kirja koostuu artikkeleista, joissa tarkastellaan nuorten harrastus- ja järjestötoimintaa oppimisen, eriarvoisuuden ja yksinäisyyden tematiikkojen valossa sekä luodaan katsauksia eri harrastuksiin ja järjestötoiminnan lajeihin. Kirja pohjautuu Kentaurin keräämään laajaan kyselyaineistoon nuorten harrastus- ja järjestötoiminnasta.

Yksinäisyys on liian yleistä

Nuoruuden kuvauksiin liittyvät usein ystävyydet ja kaveriporukat. Niitä voi olla useita erilaisia esimerkiksi harrastuksissa, kasvuympäristössä tai koulussa. Niissä opitaan esimerkiksi tärkeitä vuorovaikutus- ja ryhmätaitoja sekä luodaan pohjaa tulevaisuuden verkostoille. Mutta entäpä, kun nuori on yksinäinen?

Kentaurin vuoden 2021 kyselyaineiston perusteella noin 4 000 nuorta eli 27 % kaikista vastaajista on samaa mieltä tai täysin samaa mieltä väittämän ”tunnen itseni usein yksinäiseksi” kanssa. Yksinäisyys on usein haastavaa nuorelle itselleen, mutta samalla yksinäisyyden leima verottaa nuoren kiinnostavuutta. Jotenkin yksinäisyyden ajatellaan olevan tarttuvaa.

Yksinäisten nuorten parissa

Luodessani tutkimusperustaista toimintamallia Valo-Valmennusyhdistyksen Nuorisotakuutalolle työskentelin keskellä yksinäisiä nuoria. Heidän kokemuksensa traagisuus on antanut minulle velvoitteen tuoda yksinäisten nuorten ääntä esille. Monella Nuorisotakuutalon nuorista oli taustaa koulukiusattuina, ja heidät oli eristetty toisten nuorten piirin ulkopuolelle. He eivät lähtökohtaisesti uskoneet kenenkään toivovan heille hyvää eli monella heistä oli jatkuva hälytystila päällä. Jos missä tahansa tilanteessa nuorelle tuli epäilys, että siinä tilanteessa on jotain epäilyttävää, oli parasta välittömästi poistua paikalta. Näitä epäilyä herättäviä tilanteita oli paljon, koska nuoren tuntosarvet olivat lähes ylikehittyneet etsimään epäilyttäviä signaaleja, oli niihin aihetta tai ei.

Kun nuori on riittävän kauan väistänyt kaikkia vuorovaikutustilanteita, ei hän ole voinut oppia toimimaan toisten ihmisten parissa. Sosiaalinen kömpelyys näkyi nuorten olemisessa. Nuorella saattoi olla olemattomat sosiaaliset taidot sekä turvattomuuden kokemuksia ryhmistä. Samalla ryhmän nuoria yhdistävä tekijä oli ylikorostunut tarkkailu ryhmätilanteessa, uhkaisiko jokin koskemattomuutta tai turvallisuutta. Nuorelle ryhmään asettuminen saattoi jo itsessään olla riittävän haastavaa, puhumattakaan siitä, että hänessä olisi herännyt halukkuutta oppia toimimaan ryhmässä.

Mitä yksinäisyys tarkoittaa nuoren tulevaisuuden kannalta?

Kentaurin kyselyaineiston perusteella yksinäisyys vaikuttaa nuoren odotuksiin tulevaisuudesta. Yksinäisen nuoren usko omaan jaksamiseensa tai oman paikkansa löytämiseen vaikuttaa olevan heikompaa kuin niiden nuorten, jotka eivät tunteneet itseään yksinäisiksi. Yksinäinen nuori vaikuttaisi jäävän sivusta seuraajaksi omassa elämässään.

Samanaikaisesti Suomessa pohditaan koulutuspolkuja ja työelämäsiirtymiä, joissa jokaisen potentiaali tulisi saada hyödynnettyä. Kentaurin kyselyaineiston perusteella yli neljännes nuorista oli kokenut itsensä yksinäisiksi. Näistä yksinäisistä nuorista moni vaikuttaa epäilevän omaa selviytymistään työelämässä. Onko meillä varaa menettää näiden nuorten potentiaali? Mielestäni ei ole. Samalla on muistettava myös se, että yksinäisyys on ennen kaikkea henkilökohtainen tragedia.

Yksinäinen nuori harrastus- ja järjestötoiminnassa

Keskeinen kysymys lienee, miten yksinäinen nuori saadaan kiinnostumaan esimerkiksi jostain harrastuksesta. Kentaurin kyselyaineiston perusteella yksi keskeinen osallistumisen kynnystä laskeva tekijä oli se, että toiminnassa olisi mukana kavereita. Yksinäisellä nuorella ei taida luontaisesti olla sellaisia, jolloin toiminnan järjestäjien on syytä miettiä, miten toimintaan polutetaan. Yksinäisen nuoren osalta siihen ei riittäne se, että kutsutaan mukaan ja kerrotaan, että meillä on kiva porukka. Yksinäisen nuoren reitti harrastukseen on räätälöitävä turvalliseksi, jotta se voisi toteutua.

Järjestöillä ja harrastustoiminnalla on keskeinen rooli nuoren osallisuuden tunteen vahvistamisessa ja samalla yksinäisyyden tunteen selättämisessä. Itsensä yksinäiseksi tunteva nuori voisi saada harrastus- tai järjestötoiminnasta sekä kavereita että kokemuksen osallisuudesta. Kysymys lieneekin, löytyykö tähän vaivan näköön halua ja resursseja? Minun mielestäni se olisi erittäin tärkeää.

Eeva Sinisalo-Juha
Kirjoittaja on Humakin lehtori, joka tutkii Kentaurissa nuorten harrastus- ja kansalaisjärjestötoiminnan vaikutusta nuorten kasvuun. 
eeva.sinisalo-juha@kentauri.fi 

Lue lisää harrastamisen merkityksestä yksinäisyydelle julkaisusta:

Yksin, yhdessä, yhteisössä – järjestö- ja harrastustoiminta nuorten voimavarana -julkaisu

_{Artikkelin toimituksesta vastaa toimituskunta, johon kuuluvat Pekka Kaunismaa, Raisa Omaheimo ja Kimmo Lind.}