Harrastamisella ja järjestötoiminnalla on esteitä ja kannustavia tekijöitä

Nuorten yrittäjyys ja talous NYT on kerännyt tulevaisuuskyselyaineiston helmi- ja maaliskuun aikana 2023. Vastaajat olivat yläkoulun 8. ja 9. luokan sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoita. He ovat suurimmaksi osaksi vuosina 2005–2008 syntyneitä eli vastaamisajankohdan aikaan 14–17-vuotiaita nuoria. Osaamiskeskus Kentauri analysoi aineistoa syksyn 2023 aikana, ja asiantuntijamme Pekka Kaunismaa avaa tuloksia blogisarjassa.

Tässä blogissa tarkastellaan, mitkä tekijät nuorten mielestä kannustaisivat ja edistäisivät harrastamisen lisäämistä. Tutkimustulokset perustuvat Kentaurin käytössä olevaan kyselyaineistoon. Siihen vastasi keväällä 2023 yhteensä 4578 lähinnä 14–17-vuotiasta nuorta koko maasta.

Kyselyssä tiedusteltiin nuorilta, mikä kannustaisi tai tukisi lisäämään järjestö- ja harrastustoimintaa, ja tulosten perusteella nähdään, että monet varsin erilaiset tekijät. Niitä voi tulkita myös rajoitteiksi, jotka ehkäisevät harrastamasta enemmän. Nuoret tunnistavat kynnyksiä erityisesti ajankäytössä, kaveripiiriin kapeudessa, omassa rohkeudessa sekä vaikeuksissa harrastuksen löytymiseen ja saavutettavuuteen. Oma tekijänsä on harrastamisen kalleus, mikä on noussut yhteiskunnalliseksi keskusteluaiheeksi.

Kirjoitus liittyy tarkasteluun, jossa analysoidaan aineiston valossa nuorten harrastus- ja muun järjestötoiminnan vaikutuksia osallisuuteen ja kasvuun ja sen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tässä kirjoituksessa käytetään kuitenkin johdonmukaisesti käsitettä harrastaminen, sillä kyselyaineistossa nuoria pyydettiin vastaamaan yleisesti haluun ja mahdollisuuksiin harrastaa. Järjestötoiminta katsotaan tässä kuuluvan osaksi harrastamisen laajempaa ilmiötä. Tarkastelun lopuksi palataan kysymykseen, millaisia kynnyksiä ja esteitä nuorten harrastusjärjestöjen tulisi huomioida suunnatessaan toimintaa nuorille.

Ajankäytön haasteet yleisimpiä

Kyselyyn vastaajia pyydettiin merkitsemään vaihtoehdoista kohdat, jotka ”lisäisivät haluasi tai mahdollisuuksiasi harrastaa”. Erilaisia asioita oli tarjolla 12 ja lisäksi oli vaihtoehto ”ei mikään näistä”. Tarjolla olleet asiat koskivat ajankäyttöä, harrastusten löytymistä ja saatavuutta, perheeseen, resursseihin ja talouteen liittyviä tekijöitä, sosiaalisia suhteita ja rohkeutta, terveyttä sekä sitä, pidetäänkö harrastusta nolona. Tarkemmat muotoilut ilmenevät kuvaajasta 1. Vastaaja vastasi vaihtoehdoista haluamaansa määrään. Vastaajat löysivät listalta keskimäärin 3,6 itseään enemmän harrastamiseen kannustavaa tekijää.

Yleisin vaihtoehdoista on ajankäyttöön liittyvä: 45 % kyselyyn vastanneista nuorista harrastaisi enemmän, jos aikaa olisi käytössä enemmän. Tämän kysymyksen voi tulkita harrastamisen lisäämisen rajoitteena. Koulu, vapaa-aika ja jo olemassa olevat harrastukset rajoittavat mahdollisuutta lisätä harrastamista. Estävätkö ajankäyttöön liittyvät tekijät harrastamista ja järjestötoimintaa yleisesti vai onko niin, että harrastaminen on jo saturoitunut. Tähän kysymykseen etsitään alempana vastausta.

Toinen lähes yhtä yleinen tekijä liittyy sosiaalisiin suhteisiin. Oletuksena voi pitää, että tämä on enimmäkseen yhdistystoiminnallisen ja ryhmässä toteutuvan harrastustoiminnan rajoite. Kysymys ”minulla olisi kavereita samassa toiminnassa” on merkitty 42 %:ssa vastukseksi. Henkilökohtainen kiinnostus harrastuksia kohtaan ei siis saa aina kaveripiiristä tukea. Liittyykö tämä kaveripiirien kapeuteen ja kenties yksinäisyyteen vai siihen, ettei harrastus- ja järjestötoimintaan niin sanotusti käy kutsu tuttujen osalta?

Lähellä tätä kysymyksenasettelua on kysymys ”olisin rohkeampi”. Tämä vastausvaihtoehto viittaa pääasiallisesti siihen, että oma toimijuus ei riitä tekemään mahdolliseksi harrastusten löytymistä. Tämä on neljänneksi yleisin tekijä ja koskee lähes kolmasosaa vastaajista.

Harrastusten löytyminen on myös varsin yleinen tekijä. Itseä kiinnostavaa harrastusta ei löydä 37 % vastaajista ja asuinpaikkakunnan tarjonta ei anna mahdollisuuksia 28 %:lle. Harrastamista rajoittaa myös kyydin tai kulkumahdollisuuden puute (27 % vastaajista). Harrastusten saatavuus tai saavutettavuus on siis varsin yleinen rajoittava tekijä.

Yleinen seikka on myös harrastusten kalleus. Lähes kolmannes harrastaisi enemmän, jos sitä varten olisi enemmän rahaa käytössä. Näin asian näkee lähes kolmannes (31 %) vastaajista. Artikkelin lopuksi tätä kysymystä pohditaan tarkemmin: liittyykö se vain joihinkin, kalliiksi koettuihin harrastuksiin? Onko rahan puute vain sosioekonomiselta perhetaustaltaan vähävaraisempien kysymys vai yleisesti kaikkia nuoria koskeva?

Jossain määrin harvinaisempia vaihtoehtoja ovat terveydentilaan, kodin olosuhteisiin, lähipiirin kannustamisen ja tukemisen puutteisiin, työssäkäyntiin sekä harrastuksen nolouteen liittyvät seikat. Näihin vaihtoehtoihin vastasi 10–16 % vastaajista. Vaikka ne eivät ole niin yleisiä kuin muut esiintyvät tekijät, koskevat ne kuitenkin melko suurta joukkoa.

Vanhemmilla nuorilla harrastamisen lisäämisen haasteet moninaisempia

Kyselyn vastaajat olivat suurimmaksi osaksi 14–17-vuotiaita. Tähän vaihteluväliin menevät yläkouluikäiset ja lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat. On odotettavaa, että harrastuksiin kannustavat tai niiden kynnyksiä estävät tekijät ovatkin erilaisia vastaajien nuorimpien ja vanhimpien välillä. Odotuksen mukaisesti ikä ja nuoruuden vaihe liittyy joihinkin tekijöihin eri tavoin. Taulukossa 1. esitetään kaikkia harrastamiseen kannustavista tekijöistä tilastollinen yhteys vastaajan ikään sekä ilmeinen selitys, mikä tekee yhteyden ymmärrettäväksi. Tilastollinen yhteys on joko merkitsevä (p-arvo alle 0,05) tai erittäin merkitsevä (korrelaation p-arvo alle 0,01).

Ikä siis vaikuttaa harrastamiseen kannustaviin tekijöihin. Ajankäytölliset haasteet, rahan käyttämisen haasteet, rohkeuden ja kavereiden puute, harrastuksen löytyminen ja terveydentilan tuomat rajoitteet yleistyvät. Harrastusten noloksi kokeminen ja kyydin ja kuljetuksen järjestyminen helpottuvat, kun ikävuosia tulee lisää.

Tytöt kokevat harrastamisen kynnykset korkeampina kuin pojat

Sukupuolten vertailu osoittaa, että tytöt tunnistavat enemmän ja useampia harrastamiseen kannustavia tekijöitä. Sukupuolten ero on huomattava lähes kaikkien tekijöiden osalta. Taulukossa 2. on esitetty poikien ja tyttöjen vastausten prosenttiosuudet.

Sukupuolten eroa on mahdollista tulkita eri tavoin. Yksi tulkintalinja lähtee siitä, että pojilla ja tytöillä on erilainen suhtautumistapa harrastamista lisäävien tekijöiden tunnistamiseen. Tämän tulkinnan mukaan tytöt merkitsevät kyselylomakkeeseen kevyemmin perustein ja useampia vaihtoehtoja kuin pojat. Toinen tulkintatapa on, että harrastamista lisäävät ja siihen kannustavat tekijät ovat sellaisenaan sukupuolittuneita. Jos tekijät otaksutaan harrastamista estäviksi, taulukkoa on mahdollista tulkita siten, että tytöt kokevat paljon useammin ja useammanlaisia esteitä ja rajoitteita harrastamiseen. Esteet ja rajoitteet voivat olla kulttuurisia tai liittyä erilaisiin harrastuksiin. Ne voivat olla rooliodotuksia tai toiminnallisia seikkoja. Tiedetään myös, että nuorten harrastaminen ja yhdistystoiminta eri muodoissaan on sellaisenaan varsin sukupuolittunutta. Pääsääntöisesti tytöt vastaavat harrastavansa ja toimivansa yhdistyksissä poikia enemmän. Lisäksi poikien vapaa-ajan toiminta ei välttämättä suuntaudu sellaiseen toimintaan, jota kutsutaan nuorten näkökulmasta harrastamiseksi.

Nämä seikat huomioiden kiinnostavaa onkin tarkastella eri tekijöiden suhteellista yleisyyttä. Kuvaajassa 2. esitetään poikien ja tyttöjen suhteellinen %-osuus. Kuviossa siis esitetään, mikä määrä vastaajista kuhunkin harrastusta lisäävään tekijään on tyttöjä ja mikä poikia. Ylimpänä listassa olevat tekijät ovat tytöille kaikkein tyypillisimpiä harrastuksia lisääviä tekijöitä. Alempana listassa esiintyvät pojilla suhteellisesti yleisemmin.

Tiedot osoittavat, että tytöille ominaisia harrastuksia lisäävät tai niiden esteitä poistavat tekijät ovat rohkeuden puute, terveydentilaan ja kotitaustaan liittyvät tekijät, kyydin järjestelyt, ajankäyttö ja samasta kiinnostuneiden kavereiden löytyminen. Pojille tavanomaisempia tekijöitä ovat työssä käynti, harrastamisen nolostelu, lähipiirin kannustus ja talouden rajoitteet.

Seuraavassa nostetaan esille joitakin havaintoja ja pohditaan kyselyaineiston valossa niiden luonnetta ja esiintyvyyttä tarkemmin.

Kiireinen arki harrastamisen rajoitteena

Ajankäytön haasteet on yleisin harrastamisen lisäämistä estävä tekijä. Harrastamista olisi lähes joka toisella enemmän, jos aikaa siihen olisi käytettävissä enemmän. Kysymys onkin, koskeeko tämä enimmäkseen niitä, jotka jo harrastavat ja joilla olisi halua harrastaa vieläkin enemmän. Kyselyssä vastaajat ovat toisessa kohdassa vastanneet mielipidekysymykseen ”Minulla on säännöllinen harrastus”. Tähän kysymykseen vastattiin viisiportaisella likertin asteikolla, jonka ääripäät ovat ”täysin eri mieltä” ja ”täysin samaa mieltä”. Kyseinen muuttuja korreloi tilastollisesti luotettavasti sen kanssa, että harrastamista lisäisi, jos olisi siihen enemmän aikaa. Korrelaatiokerroin on 0,062 ja sen voi tulkita varsin selväksi. Käytännössä siis runsas harrastaminen liittyy monesti siihen, että harrastamisen lisäämiselle ei ole aikaa. Toisesta suunnasta katsoen näyttää siltä, että runsaasti harrastavat toivoisivat harrastavansa lisää, mutta ajankäyttö rajoittaa.

Vielä vankempi korrelaatio (0,18) eli muuttujien yhteisvaihtelu esiintyy koulumenestyksen ja harrastusten lisäämisen ajankäytöllisten rajoitusten välillä. Hyvin koulussa menestyville on tavallisempaa kokea ajankäytöllisiä haasteita harrastamisen lisäämisessä. Nämä havainnot vahvistavat siis käsitystä, että koulun ja harrastusten täyttämä arki rajoittavat harrastamisen lisäämistä. Sama havainto toisesta näkökulmasta: suuri osa nuorista haluaisi harrastaa enemmän, mutta koulun ja harrastusten ajankäyttö rajaa mahdollisuuksia.

Tiedoista voi päätellä, että harrastusten lisäämisen esteenä on kiireinen arki, jossa koulu, harrastukset ja muu ajankäyttö kasaantuvat siinä määrin, ettei harrastusten lisääminen ei tule mahdolliseksi.

Omatoimisesti harrastavat kokevat tarvetta harrastaa enemmän

Nuoret, jotka harrastavat omatoimisesti harrastuksiaan, kokevat enemmän tarvetta harrastaa lisää. Havainto näyttää koskevan paikkansa yleisesti harrastamiseen ja suurimpaan osaan harrastamisen eri lajeista. Taulukkoon 3. on kerätty tiedot omatoisen ja ryhmämuotoisen harrastamisen tilastollisesta yhteydestä (korrelaatiosta) eri harrastuksiin osallistuvista. Havaitaan, että omatoimisesti harrastavat haluaisivat harrastaa enemmänkin tilastollisesti erittäin merkitsevällä todennäköisyydellä. Poikkeuksia ovat vain moottoritekniikkaa ja tietokoneita harrastavat. Ryhmämuotoisesti harrastavien tarve harrastaa enemmän ei pääsääntöisesti poikkea aineiston keskiarvoista tilastollisesti merkitsevällä tasolla. Kuitenkin kuvataiteita, urheilulajia, kulttuuritapahtumia ja muuta kuin digitaalista pelaamista ryhmämuotoisesti harrastavat kokevat tarvetta harrastaa enemmän.

Näyttäisi siis siltä, että ryhmämuotoisiin harrastuksiin osallistuvat eivät koe harrastamisen lisäämistä itselleen tärkeäksi keskimääräistä nuorta enempää. Tämän voi tulkita siten, että ryhmämuotoinen harrastaminen ikään kuin saturoi harrastamiseen liittyviä tarpeita paremmin kuin omatoimisesti kiinnostuksen kohteitaan harrastavat. Selitys voi olla, että ryhmämuotoinen harrastaminen on sosiaalisesti antoisampaa. Tälle tulkinnalle löytyykin tukea aineistosta. Ryhmämuotoiset harrastukset antavat todennäköisemmin esimerkiksi uusia kaverisuhteita sekä taitoja toimia muiden nuorten kanssa kuin omatoimiset harrastukset. Toisaalta omatoimiset harrastukset koetaan henkilökohtaisesti tärkeämmiksi kuin ryhmämuotoiset. Myös tämä viimeksi mainittu havainto voi osittain selittää tarkasteltavaa yhteyttä: tärkeäksi koetut harrastukset lisäävät halua harrastaa.

Harrastukset maksavat, mikä rajoittaa harrastamista

Viimeisenä seikkana tarkastellaan lähemmin taloudellisten rajoitteiden yhteyttä harrastamisen tarpeisiin. Kyselyn mukaan lähes kolmannes (31 %) nuorista kokee, että harrastaisi enemmän, jos hänellä olisi enemmän rahaa käytettävissä harrastamiseen. Asia on herättänyt yhteiskunnallista keskustelua siitä, onko harrastustoiminta eriarvoistavaa ja riippuvainen perheen mahdollisuuksista käyttää nuorten vapaa-ajan toimintaan rahaa. Keskustelua on käyty erityisesti liikuntaseuratoiminnan kalleudesta, mutta sama koskee vaihtelevasti muutakin ohjattua ja harrastusmaksuja ja -välineistöä edellyttävää toimintaa. Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että nuoret kokevat harrastamisen kynnyksenä rahankäytön vain yhtenä, muttei kaikkein yleisempänä tekijänä. Enemmän ajankäyttö, samoista asioista kiinnostuneiden kavereiden löytyminen, harrastuksen löytyminen ja oma rohkeus. Harrastustoimintaa kehitettäessä taloudellinen kyky osallistua niihin on vain yksi tekijä muiden joukossa.

Vanhempien koulutustaso on varsin hyvä ja usein käytetty mittari, joka kuvaa laajemmin perheen sosio-ekonomista asemaa laajoissa aineistoissa. Vanhempien koulutustasolla onkin yhteys nuoren tarpeeseen lisätä harrastamista. Yhteys ei kuitenkaan ole suoraviivainen. Paremmin koulutettujen vanhempien perheissä nuoret kokevat muita enemmän harrastamista lisääviksi tekijöiksi harrastuksen löytymisen ja samoista asioista kiinnostuneiden kavereiden löytymisen. Toisaalta vanhempien alempi koulutustaso yhdistyy tilastollisesti luotettavasti siihen, että tilanne kotona olisi yleisesti parempi. Yllättävää kyllä, väittämä ”minua kannustaisi harrastamaan enemmän, jos harrastuksiani varten olisi enemmän rahaa käytettävissä” ei näytä korreloivan tilastollisesti merkitsevästi perheen koulutustason ja sosio-ekonomisen aseman kanssa. Yhteys on olemassa: nuoret korkeammin koulutettujen vanhempien perheissä tunnistavat jossain määrin yleisemmin väittämän koskevan itseään. Tämä ilmenee taulukosta 4.

Näyttää siis siltä, että harrastuksiin käytettävissä olevan rahan rajoitteet koskevat varsin tasaisesti kaikkia sosioekonomisia ryhmiä. Saattaa toki olla, että asia ilmenee aivan eri muodoissa sosiaaliluokissa. Taloudelliset kynnykset harrastaa ylipäätään kalliita osallistumismaksuja ja välineistöä edellyttäviä harrastuksia ilmenevät varmasti eri tavoin vähävaraisten perheiden keskuudessa kuin hyvin tienaavien. Nuoret voivat hyvinkin tunnistaa jo lähtökohdissaan, etteivät kalliimmat harrastukset ole saavutettavissa itselleen eivätkä osaa niitä kaivatakaan.

Suomalaisten nuorten harrastaminen ei yleisesti ottaen ole sidoksissa perheen sosioekonomiseen taustaan. Kokonaisuudessaan sekä järjestömuotoinen toiminta että harrastukset jakautuvat varsin tasaisesti, kun tarkastellaan vanhempien korkeinta koulutustasoa. Poikkeuksena näyttäisi olevan ryhmämuotoinen urheilulajiharrastus ja urheiluseuratoiminta, joka on muihin harrastuksiin ja muuhun yhdistystoimintaan verraten selvästi sidoksissa perheen sosioekonomiseen asemaan.

Lopuksi

Yhdistykset ja muut harrastamista organisoivat toimijat voivat hyödyntää edellä olevia havaintoja toiminnassaan monella tavalla. Ensinnäkin, harrastamiseen kannustaisivat ja halua harrastaa lisäisivät varsin moninaiset tekijät. Edellä on ilmennyt, että yleisin tekijä on ajankäytön rajoitteet. Harrastaminen kilpailee nuorten ajasta koulun, kodin, viihteen, kulutuksen ja muun vapaa-ajan keskellä. Tämä näkyy selvästi aineistossa. Harrastamisen järjestäjät joutuvat jatkuvasti miettimään keinoja, miten toimintaa voisi kehittää kiinnostavaksi ja luokseen kutsuvaksi, jotta se voittaisi muut ajankäytön velvoitteet ja houkutteet.

Melkein yhtä merkittävä tekijä on nuorten sosiaalisten piirien rajoitteet ja rohkeuden puute. Nämä ovat jossain määrin kuin kolikon kaksi puolta. Monille nuorille on vaikeaa löytää samoista asioista kiinnostunutta porukkaa ja olla rohkeampi osallistumaan harrastustoimintaan. Mielenkiintoinen on myös havainto, että noin joka kymmenes nuori kokee harrastamisen lisäämisen kynnyksenä olevan harrastamisen nolous. Järjestöjen ja muiden harrastusten tuottajien on hyvä miettiä, miten harrastaminen tehdään sosiaalisesti kutsuvaksi. Nuorten järjestötoimintaan voi liittyä sosiaalista sulkevuutta, joka ilmenee nuorille sellaisena, että toimintaan mukaan pääseminen edellyttää kontakteja jo mukana oleviin sekä rohkeutta. Yhdistystoiminta saattaa sulkea ulos tavoilla, joita on vaikea tunnistaa.

Kolmas havainto on, että nuorille ei ole helppoa löytää kiinnostavaa harrastusta. Yli kolmannes kyselyyn vastaajista tunnisti sen omakohtaiseksi haasteekseen. Osaltaan tätä havaintoa voi pohtia näkökulmasta, saavatko nuoret riittävästi tietoa tarjonnasta ja mahdollisuuksista. Toisaalta harrastamiseen liittyy odotuksia, että sen tulee olla omasta näkökulmasta kiinnostavaa ja motivoivaa. Harrastusta ei siis löydy, koska kiinnostus ei ilmene rohkaisevana voimana ja voimavarana. Osaltaan kysymys on harrastuksen saavutettavuudesta omalla paikkakunnalla tai elämänpiirissä. Yleisiä kynnyksiä ovatkin, ettei paikkakunnalta löydy sopivaa toimintaa tai kyydin järjestyminen on liian vaikeaa.

Harvinaisempia mutta joillekin polttavia tekijöitä ovat lähipiirin kannustuksen puute, terveydentilan rajoitteet sekä se, että kotiolot ovat kehnot. Nämä tekijät koskevat aineiston perusteella kymmenesosaa tai jossain määrin useampaa nuorta. Lisäksi niillä on aineiston perusteella taipumusta kasautua samoille nuorille. Tiivistäen, syrjäytyminen sosiaalisista ja terveydellisistä syistä nostaa kynnystä joidenkin nuorten harrastamiseen.

Lopuksi kirjoittajan tärkeä viesti kaikille järjestötoimijoille

Kokonaisuudessaan järjestötoimintaan ja sen kaltaiseen yhteisötoimintaan osallistuu aineiston mukaan jopa 80 % nuorista. Vaikka eroja onkin oman toimijuuden ja perhetaustan mittareilla, kaikki osallistuvat runsaasti. Järjestötoiminta siis tavoittaa suomalaiset nuoret laajasti ja monipuolisesti, joskaan ei kaikkia. Vaikka harrastus- ja järjestötoimintaan mukaan tulemiseen ja sen lisäämiseen liittyy yleisiä ja vaikeitakin haasteita, kynnyksiä ja jopa esteitä, on se jo saavuttanut suurimman osan nuorista. Järjestöjen ei siis tarvitse yrittää ajatella nuorten tavoittamista liian monimutkaisilla tavoilla. Keinot ovat jo olemassa ja järjestö- ja harrastustoiminnan rakenteet tuottavat hedelmiä.

Blogin kirjoittaja

Kirjoittaja on Humakin TKI-lehtori sekä Kentaurin asiantuntija ja lasten ja nuorten harrastustoiminnan tutkija.

Pekka Kaunismaa, pekka.kaunismaa@kentauri.fi

_{Artikkelin toimituksesta vastaa toimituskunta, johon kuuluvat Raisa Omaheimo, Eeva Sinisalo-Juha ja Kimmo Lind.}