Opiskelijan pohtimaa 5. Onko harrastaminen ratkaisu yksinäisyyteen?

Nuorten kokema yksinäisyys on aihe, joka nousee nykyään esille monissa yhteyksissä. Yksinäisyyttä vastaan kamppaillaan jatkuvasti, mutta voisiko nuorisojärjestö- tai harrastustoiminta olla vastaus yksinäisyyden vähentymiseen ja osallisuuden kokemuksen lisäämiseen?  

Mitä on osallisuus? 

Osallisuus on termi, jota käytetään todella usein. Yksinkertaisesti osallisuus on tunne, joka syntyy, kun henkilö kokee kuuluvansa johonkin. Tämän takia osallisuus ja yksinäisyys ovat kytköksissä toisiinsa – yksinäisyyden tunne kasvaa, jos ei tunne kuuluvansa mihinkään. Perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvistä tytöistä 22 prosenttia ja lukiolaistytöistä 23 prosenttia koki itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti vuonna 2021. Vastaava osuus ammatillisten oppilaitosten tytöistä oli 26 prosenttia. Pojilla yksinäisyyden kokemus oli harvinaisempaa kuin tytöillä kaikilla kouluasteilla (9‒11 %). (THL, Kouluterveyskysely 2021)

Ratkaisu yksinäisyyteen harrastuksista? 

Hyviä keinoja mahdollistaa osallisuutta ja vähentää yksinäisyyttä ovat harrastukset ja erilaiset järjestötoiminnat. Mielekkään tekemisen tuottama mielihyvä ja sosiaalisten suhteiden rakentaminen samanoloisten henkilöiden kanssa on tärkeää mielenterveyden ylläpitämisen kannalta. Tähän on otettu avuksi mm. Harrastamisen Suomen malli, jonka tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä. Tämä on myös matalan kynnyksen keino tutustua uusiin harrastusmahdollisuuksiin. Harrastamisen Suomen mallin pilottikausi oli 1.1.–5.6.2021, joten sen pitkäaikaisvaikutusta ei voi vielä mitata. 

Jos katselee määritystä sanoille ”järjestö” ja ”yhdistys”, ovat ne tiivistetysti seuraavanlaisia: järjestö järjestää tapahtumia ja toimintaa, ja sen avulla järjestytään yhteisen asian ympärille, kun taas yhdistys on yhteistä toimintaa ja yhdessä tekemistä, joka yhdistää ihmisiä ja heidän mielenkiinnon kohteitaan, tarpeitaan ja tavoitteitaan. Eli mustavalkoisesti ajateltuna järjestö- ja yhdistystoiminta mahdollistavat osallisuuden kokemuksen. Järjestö- ja yhdistystoiminta voidaan lukea myös harrastukseksi; sen avulla yksilö on osana ryhmää, jossa jokaisella osallistujalla on sama mielenkiinnonkohde. Edellä mainittujen ”valttikortti” on mielestäni vaikuttamisen mahdollistaminen, joka onkin yksi vahvoista osallisuuden kokemuksen tuottajista.  

Onko siis harrastaminen ratkaisu yksinäisyyteen? 

Mielestäni kyllä. Tämä ei tietenkään ole mitenkään helppo ja vaivaton ratkaisu. Haasteen tähän tuo mm. ”sen oikean” harrastuksen löytäminen. Esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla ei välttämättä ole mahdollista harrastaa jotain tietynlaista toimintaa tai harrastuksen hinta on korkea. Harrastamisen kautta saatu mielihyvä ja onnistumisen kokemukset kantavat usein pitkälle ja vahvistavat myös yksilön sisäistä motivaatiota. Parhaimmillaan harrastamisen kautta löydetty mielenkiinto voi poikia jopa pitkän urapolun kyseisen aiheen ympärillä. ”Sen oikean” löytämiseen voi myös kulua paljon aikaa. Tämä on mielestäni asia, jota jokaisen olisi tarve pohtia edes kerran elämässään: olenko löytänyt itselleni harrastuksen, jonka avulla olen kokenut osallisuuden tunteen ja sen avulla olen tukenut hyvinvointiani? 

Blogin kirjoittaja

Miamaija Kurtakko
Avoin AMK, Humanistinen ammattikorkeakoulu 

_{Toimitus: Elisa Rasinkangas}