Opiskelijan pohtimaa 3. Kasvamassa aktiiviseksi yhteiskuntalaiseksi

Yhteiskunnallinen aktiivisuus on osallisuutta yhteiskunnan asioihin ja yhteiskunnan ylläpitoon. Moni kovin arkinenkin tekeminen on yhteiskunnallista aktiivisuutta, kuten oppilaitoksessa tai työpaikalla vaikuttaminen tai valintojen tekeminen yhteisen edun mukaisesti. Aktiivisuutta ei kuitenkaan pidä sekoittaa aktivismiin. Syrjäytyminen yhteiskunnasta eli kuulumattomuus yhteisöihin on yhteiskunnallisen aktiivisuuden vastakohta. 

Tekemisen merkityksellisyys

Myös harrastus- ja järjestötoiminta ovat yhteiskunnallista aktiivisuutta. Niiden kautta tavoitetaan suurin osa maamme nuorista. Harrastus- ja järjestötoiminnan avulla nuori oppiikin tärkeitä yhteiskunnallisia taitoja ja valmiuksia sekä saa tarpeellista kokemusta yhteiskunnallisesta toimijuudesta ja omista vaikutusmahdollisuuksista yhteiskunnassa. 

Kun nuori otetaan harrastus- tai järjestötoimintaan mukaan, hänet otetaan mukaan myös sosiaaliseen yhteisöön. Parhaimmillaan hän saa kokea kuuluvansa yhteisöön, jossa hänen osallisuuttaan ja panostaan arvostetaan. Sosiaalisessa yhteisössä toimiminen parantaa ihmissuhdetaitoja ja auttaa luomaan tulevaisuuden kannalta tärkeitä verkostoja. 

Terve itsetunto saadaan aikuisen tuella

Terveen itsetunnon kehittymiseksi tarvitaan monia tekijöitä. Yksi tekijä on perheen ulkopuolinen aikuinen, joka huomioi nuorta ja toimii hänen kanssaan. Harrastus- ja järjestötoiminta mahdollistaa luontevasti tämän. Harrastus- ja järjestötoiminnan verkostot koostuvat usein monen ikäisistä ihmisistä, mikä rikastuttaa entisestään sosiaalisia taitoja, mutta myös vahvistaa nuoren itsetuntoa. 

Toimiminen aikuisten rinnalla harrastuksessa tai järjestössä auttaa nuorta näkemään aikuisuuden ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden hyvät puolet. Ihmisen onnellisuus lisääntyy tekemällä asioita yhteisen edun hyväksi ja tekemällä itselle tärkeäksi koettuja asioita. Yhteiskunnallinen aktiivisuus ei ole velvoite, joka nousee käskystä, vaan on yhteinen etu, jonka saavuttamiseen ohjaa oma-aloitteisuus ja innostus. 

Harrastusten kautta osaksi yhteiskuntaa

Usein nuori työllistyy ensimmäisen kerran harrastus- ja järjestötoiminnan kautta. Työ voi olla alkuun lähellä aikuisen vapaaehtoistehtäviä, kuten vaikkapa nuorempien ohjaamista kerran viikossa tai muu lyhyt kesätyö. On tärkeää, että nuoret saavat työkokemusta ja työtodistuksia aikuisuuden työllistymisen kannalta. Ensimmäinen työkokemus luo mielikuvan työelämästä ja työnteosta. Työssä onnistuminen, vastuunkantaminen ja luottamuksen osoittaminen ovat tärkeitä kokemuksia aktiivisuuden kasvamisessa. 

Osalle nuorista muille itsestään selvä yhteiskunnallinen aktiivisuus ei ole helppoa arkipäivää. Jollekin kouluun lähtö, kaupassa käyminen tai työnhaku on asioita, jotka vaativat liian suuria ponnistuksia. Lapsuudessa ja nuoruudessa kerätyt kokemukset osallisuudesta, toimijuudesta ja yhteisöllisyydestä vahvistavat minäkuvaa yhteiskunnallisena vaikuttajana. Nämä kokemukset pitäisi olla kaikille saatavissa jo siinä vaiheessa, kun minuutta rakennetaan, eikä vasta silloin, kun yhteiskunta ei enää tunnu omalta paikalta. 

Blogin kirjoittaja

Katri Haapakorva
Humanistisen ammattikorkeakoulun Yhteisöpedagogi, YAMK opiskelija, yamkY-s22_PKS.  

_{Toimitus: Elisa Rasinkangas}