Opiskelijan pohtimaa 2. Harrastaminen, osallisuus ja nuorten hyvinvointi

Harrastustoiminnalla on suuri merkitys lasten ja erityisesti nuorten elämässä. Harrastustoiminta ennen kaikkea tukee hyvinvointia, mutta myös kehittää nuorten sosiaalisia taitoja, vahvistaa itsetuntoa ja esimerkiksi opettaa kantamaan vastuuta. Harrastusten kautta nuori voi löytää myös uusia ystäviä. Harrastukset voidaan nähdä omana oppimisympäristönään, jota tulisi arvostaa enemmän, ja ne tulisi ottaa huomioon esimerkiksi koulutyötä tukevana toimintana. 

Työskentelen erityisammattioppilaitoksessa ja työnkuvaani kuuluu opiskelijan koulukuntoisuuden tukeminen. Koulukuntoisuutta miettiessä kiinnitämme ensimmäiseksi huomiota nuoren tapaan viettää vapaa-aikaa. Vapaa-ajan vietto korreloi melko suorasti koulussa jaksamiseen ja pärjäämiseen. Osalla opiskelijoista on monipuolisia harrastuksia, kun taas toisilla ei ole niitä ollenkaan. 

Harrastuneisuus vapaa-ajalla voi näkyä positiivisesti osallisuuden kokemisessa ja esimerkiksi koulukuntoisuudessa. Koen, että harrastustoiminnan lisääminen osaksi arkea tukee nuoren lisää osallisuuden tunnetta, parantaa koulumenestystä, vahvistaa itsetuntoa ja vähentää yksinäisyyttä. 

Harrastustoiminnan yhteys osallisuuteen   

Osallisuus voidaan kuvata tunteena, jossa koetaan pärjäävyyttä ja oman roolin olevan merkityksellinen. Osallisuus liittyy vahvasti yksilön ja yhteisön suhteeseen. Monelle nuorelle harrastustoiminta voi toimia ensimmäisenä ”verkostona”, johon kiinnittyä ja josta saada vahvistusta omille taidoille ja tiedoille. Nuori on osa jotakin ja tunne siitä, että on jotakin, on merkittävä tekijä osallisuuden tunteen lisääntymisessä. Osallisuus tunteena vähentää yksinäisyyden kokemusta.  

Harrastustoiminta, oli se sitten kuntoliikuntaa, kilpaurheilua, vapaapalokuntaa tai e-urheilua, vahvistaa nuoren monia kehittymässä olevia fyysisiä ja psyykkisiä taitoja, joista on hyötyä monella elämän osa-alueella. Pärjäävyys ja oman roolin merkityksen ymmärtäminen – esimerkiksi osana joukkueliikuntaa – vahvistaa nuoren identiteettiä ja kehittää esimerkiksi ryhmätyötaitoja. Kaikki nämä seikat vaikuttavat nuoren minäkuvaan ja näin ollen osallisuuden tunteen vahvistumiseen.  

Harrastustoiminnan vaikutukset 

Harrastustoiminta voidaan nähdä yhtenä oppimisympäristönä esimerkiksi koulun lisäksi. Oppimisympäristön oppimistulokset voidaan jakaa Osaamiskeskus Kentaurin tekemän tutkimuksen mukaan neljään osa-alueeseen: vuorovaikutustaidot, oman toiminnan johtamiseen liittyvät taidot, itsetunnon vahvistamiseen liittyvät taidot sekä uuden tiedon omaksuminen. Esimerkiksi tietotekniikka- ja käsityöharrastuksissa voidaan painopisteen nähdä olevan ongelmanratkaisuissa sekä kielitaidossa.  

Osaamiskeskus Kentaurin tekemän tutkimuksen mukaan harrastustoiminta toden totta vahvistaa nuorten taitoja monella elämän osa-alueella. Vahvistuneet vuorovaikutustaidot voidaan nähdä tukevan esimerkiksi ystävien saantia esimerkiksi kouluympäristössä.  

Miten sitten lisätä nuorten harrastuneisuutta?  

Oleellisinta on löytää nuoren kanssa se nuoren oma juttu. Mahdollisuus kokeilla erilaisia harrastuksia ja harrastusmuotoja on oleellinen tekijä siinä, että nuoren saisi kiinnittymään johonkin harrastustoimintaan. Tietysti muun muassa viihtyvyys ja taloudelliset seikat on otettava huomioon, mutta lähtökohtaisesti nuoren omaa ääntä on kuunneltava ja mahdollisuuksia kokeilla on tarjottava.  

Meillä, jotka nuorten kanssa työskentelevät, on tässä tärkeä rooli. Harrastustoiminnasta puhuminen, tiedon jakaminen ja jopa omien kokemuksien kertominen voivat olla merkittävää toimintaa nuorten ohjaamisessa harrastusten pariin.  Nuorten kannustaminen harrastuneisuuteen ja yhdessä tekeminen ja kokeileminen voivat olla jollekin nuorelle tärkeitä askeleita kohti parempaa elämää.  

Blogin kirjoittaja

Katariina Tuominen
Humanistinen ammattikorkeakoulu, Yhteisöpedagogin koulutus (YAMK)  

_{Toimitus: Elisa Rasinkangas}