Nuorisoalan järjestöjen tulevaisuus vuonna 2040 – tuloksia nuorisoalan järjestöjen e-Delfoi-paneelista 2/3
Kentaurin asiantuntija Kimmo Lind järjesti syksyllä 2023 e-Delfoi-paneelin nuorisoalan järjestökentän tilanteesta. Artikkelisarja koostaa vastaukset kahdeksaan teesiin.
Tämä on toinen osa Kimmo Lindin koostamaa e-Delfoi-analyysia.
Koko blogisarja nyt myös yhtenä pdf-julkaisuna.
Miltä nuorisoalan järjestöt näyttävät vuonna 2040? Mitä asiantuntijat ja nuorisoalan järjestökentän toimijat pitävät tärkeänä?
Toteutimme Kentaurissa viime vuoden loppupuolella anonyymin asiantuntijapaneelin, jonka teemana oli nuorisoalan järjestöjen tulevaisuus. Paneelin perusteella nuorisoalan järjestöt haluaisivat vahvistaa ehkäisevän työn merkitystä, pitää vahvasti kiinni toiminnan monipuolisuudesta ja tasa-arvoisuudesta, uudistaa jäsenyyden merkitystä ja uskoa samanaikaisesti sekä kehittyvään ammattimaiseen että vapaaehtoistoimintaan. Järjestöissä halutaan pitää kiinni myös riittävästä julkisesta rahoituksesta, oppia myös järjestöjen ulkopuolisesta kansalaistoiminnasta, ja digitalisaation ohella halutaan edelleen uskoa kasvokkaisen vuorovaikutuksen merkitykseen. Tulevaisuudessa keskusjärjestöjen roolin nähtiin korostuvan.
Kolmas teesi: ”Jäsenyyden merkitys ei katoa, vaan monipuolistuu ja uudistuu”.
E-Delfoin kolmas teesi liittyi jäsenyyden muutoksiin. Päinvastoin kuin yleisesti jäsenyyden muutoksista ehkä ajatellaan, teesi ja sen perustelut esitettiin positiiviseen suuntaan käännettyinä seuraavasti. Perustelut kuuluivat: ”Jäsenten määrä on ollut eräs nuorisoalan järjestöjen rahoituskriteeri. Järjestöjäsenyyden asema osana nuorten yhteiskunnallista osallistumista, kansalaistoimintaa ja vapaa-ajan viettoa on muuttunut. Jäsenyyden merkityksen häviämisen sijasta jäsenyyden merkitys tulevaisuudessa monipuolistuu. Nuoret haluavat tulevaisuudessa ottaa enemmän kansalaistoiminnallista vastuuta, järjestödemokratian uudistamista ja avaamista. Jäsenyyden merkitys uudistuu”.
Vastaajien näkemykset teesin todennäköisyydestä vaihtelivat melko paljon. Todennäköisenä teesien esittämän tulevaisuuden koki noin puolet vastaajista ja noin puolet suhtautui todennäköisyyteen joko neutraalisti tai kielteisesti. Tällaista tulevaisuutta ei siis pidetty vastaajien keskuudessa millään tavalla selviönä. Toivottavuuden suhteen vastaajat olivat kuitenkin selvästi myönteisellä kannalla, koska vain noin viidennes oli joko neutraalilla tai hieman negatiivisella kannalla.
Järjestöjäsenyyden käsitys tarvitsee uudistusta
Monella panelistilla oli siis jokseenkin jännitteinen suhde siihen, onko tulevaisuudessa keskeistä jäsenyyden kautta tapahtuva toiminnan kehittyminen vai toiminnan painopisteissä itsessään tapahtuvat muutokset. Monille jäsenyydellä itsessään ei ole enää tulevaisuudessa itseisarvoa. Jäsenyyden sijasta nähtiin, että monet haluaisivat olla ennemminkin osallistujia tai asiakkaita, liikkua eri järjestöjen välillä. Jäsenyyttä, joka konkretisoituu jäsenmaksuna ja oikeutena osallistua päätöksentekoon vuosikokouksissa, monet pitivät aikansa eläneenä. Toiminta merkityksellisten asioiden eteen on olennaisempaa kuin jäsenyys. Näkemys tulee hyvin esille seuraavassa panelistin kommentissa:
”On todennäköistä, että nuoret haluavat osallistua niiden yhteiskunnallisten asioiden edistämiseen, jotka ovat heille tärkeitä. Nuorille virallinen jäsenyys ei ole merkittävä asia, vaan se että he pääsevät edistämään yhteiskunnan suuntaa arvojensa mukaiseksi. Virallisen jäsenmäärän korkeana pitämisen sijasta järjestöjä pitää kannustaa luomaan nuorille osallistumismahdollisuuksia ja näin edistää nuorten osallisuutta sekä aktiivista kansalaisuutta. Jäsenmäärän ei tule tulevaisuudessa olla keskeinen avustuksen peruste, vaan sen miten järjestö kykenee edistämään nuorten osallisuutta ja kasvua aktiivisiksi kansalaisiksi nuorisolain hengessä.”
Osan mielestä jäsenet ovat jatkossakin järjestöjen toiminnan perusta (”ilman jäseniä ei ole myöskään järjestöjä”) ja jäsenmaksut ovat merkittävä ja tärkeä tulonlähde. Heidänkin – kuten panelistien valtaosan – mielestä jäsenyys vaati kuitenkin uudistumista. Miten? Monet peräänkuuluttivat jäsenyyskäsitysten uudistamista, eli jäsenyyteen tarvitaan lisää joustavuutta ja mukautuvuutta, myös mahdollista ”light-jäsenyyttä”. Jäsenyyteen kaivataan myös ”jäsenkokemusten luomista”, mahdollisuuksia ja kokemuksia siitä, että pääsee osallistumaan ja toimimaan. Tulevaisuudessa jäsen olisi ymmärrettävä toiminnan määrittäjänä ja vapaaehtoisena toteuttajana. Tähän tarvitaan panelistien mukaan toisin ajattelun ja yhteiskunnallisen mielikuvituksen taitoja.
Neljäs teesi: ”Ammattimaisen työn merkitys kasvaa nuorisoalan järjestöissä”.
Sitä perusteltiin seuraavasti: ”Järjestöjen ammattimaisen toiminnan kehittyminen jatkuu vahvana. Järjestöjen toimintaan kohdistuu yhä vahvemmin odotuksia laadukkaasta ja tuloksekkaasta toiminnasta. Toiminnan rahoitus edellyttää tulevaisuudessa yhä enemmän ammattimaista osaamista. Vahvistuvasta ammattimaistumisesta seuraa muun muassa seuraavia asioita: toiminnan markkinalähtöisyys lisääntyy, vapaaehtoistoimintaa tuotteistetaan yhä enemmän, järjestöjen palvelutuotanto lisääntyy, ammattimaisen työn luonne määrittää toimintaa enemmän”.
Panelistit pitivät teesiä erittäin todennäköisenä: 75 prosenttia piti sitä joko hyvin tai erittäin paljon todennäköisenä eikä kukaan epätodennäköisenä. Panelistit pitivät tällaista tulevaisuutta myös toivottavana, mutta kuitenkin siten, etteivät pitäneet sitä erittäin toivottavana, vaan hyvin ja jokseenkin toivottavana. Seitsemän vastaajaa piti tällaista tulevaisuutta myös hieman epätoivottavana.
Ammattimainen toiminta motivoi uusia jäseniä
Panelisteilla oli kommenteissaan selkeitä perusteluja sille, miksi he pitivät järjestöjen ammattimaistumista todennäköisenä. Selvimmin siihen heidän mukaansa ohjasi rahoittajien vaatimukset toiminnalle, jotka käytännössä edellyttävät korkeaa ammattimaisuuden tasoa. Järjestöjen toimintaympäristön muuttuminen vaativammaksi ja asioiden kompleksisuus edellyttivät myös yhä enemmän osaamista. Erityisesti laadukkaassa palvelutuotannossa tarvittiin vahvaa ammattimaista otetta. Panelistit pitivät ammattimaisuuden lisääntymistä selvästi hyvänä asiana. Se lisäsi heidän mielestään toiminnan eettisyyttä, toiminnan strategista suunnittelua, hyvää johtamista ja hallintoa sekä kykyä osoittaa toiminnan vaikutuksia ja pitkän aikavälin vaikuttavuutta. Ammattimaisen ja hyvin tuotetun toiminnan nähtiin myös houkuttelevan uusia toimijoita ja jäseniä mukaan.
Seuraava panelistin sitaatti tuo esille, että ammattimaisen toiminnan vaatimukset voivat kuitenkin tuottaa vaikeuksia varsinkin pienille toimijoille:
”Vaatimukset nuorisokentällä ovat jo kasvaneet ammattimaisuuden suhteen. Pienille järjestötoimijoille se tarkoittaa, että muutamille henkilöille kasaantuu vaatimuksia, mitä voi olla vaikea täyttää sekä kilpailla isompien toimijoiden rinnalla. Yksi ihminen ei voi olla esimies, HR-henkilö, toiminnanjohtaja, markkinointiviestijä, vapaaehtoistyön vastaava, kouluttaja, vaikuttaja jne. Nämä ovat erillisiä ammatteja itsessään. Vaatimukset kuuluvat mahdottomilta ja käykö niin, että isot jyräävät silloin pienemmät alleen? Missä voidaan tehdä yhteistyötä ja missä madaltaa rimaa? Järjestökentän vahvuus on siinä, että on erikokoisia toimijoita, jotka voivat tuoda kentälle eri asioita ja olla eri tavoin ketteriä ja ajassa kiinni.”
Tarve on myös nuorille vapaaehtoisille
Keskeinen selitys sille, miksi teesin esittämään tulevaisuuteen suhtauduttiin toivottavuuden osalta osin ristiriitaisesti, liittyi siihen, etteivät panelistit halunneet nähdä ammattimaistumisen syvenemistä vastakohtana vapaaehtoisten ja nuorten aktiiviselle toimintaan osallistumiselle. Ammattimainen työ ja järjestöissä tapahtuva nuorten toiminta, osallisuus ja vapaaehtoistoiminta ovat samanaikaisesti tärkeitä ja välttämättömiä. Nähtiin, että nuorilähtöisyys ja ammattilaisuus voivat tukea toinen toisiaan. Molempia siis tarvitaan, ja järjestöjen tulisi tunnistaa jatkossakin, mitkä osa-alueet vaativat ammattityötä ja mitkä on tärkeää säilyttää vapaaehtoistyönä. Nuorten mukanaolo toiminnassa on välttämätöntä ja kuuluu olennaisesti kansalaistoimintaan. Juuri toiminnan kautta he oppivat taitoja ja asioita, jotka ovat elämän, yhdessä toimimisen ja kansalaisena toimimisen kannalta merkittäviä. Panelistit pitivät vapaaehtoistoimintaa edellytyksenä järjestöjen ja ylipäänsä myös yhteiskunnallisen hyvinvoinnin edellytyksille; pidettiin tärkeänä, että järjestöjen laadukkuus ja tuloksellisuus myös ymmärrettäisiin yhteiskunnassa tällä tavoin laajana.
Seuraava sitaatti tuo esille ammattimaisen työn ja vireän kansalaistoiminnan tärkeän sidoksen:
”Ammattimainen työ on tärkeää, mutta nuorisoalan kentällä on tärkeää tarjota myös vapaaehtoistoimintaa, joka ei ole läpeensä tuotteistettua. Vapaaehtoisuudesta puhuttaessa unohtuu usein sen merkitys yksilölle. Varsinkin nuorille vapaaehtoistoiminta voi antaa paljon, mutta innokkaista vapaaehtoisista voidaan myös saada paljon uusia avauksia toiminnalle. Jos vaaditaan vain ammattimaisuutta, viedään pois kansalaistoiminnan mahdollisuuksia.”
Viides teesi: ”Muutokset rahoituksessa mahdollistavat nuorisoalan järjestöjen toiminnan uudistumista ja parempaa yhteistyötä”.
Tämä teesi liittyi rahoituksen muutoksiin, ja sitäkin perusteltiin positiiviseen suuntaan seuraavasti: ”Valtionavustukset vähenevät ja nuorisoalan järjestöiltä vaaditaan luovuutta pärjätäkseen. Nuorisoalan järjestöjen rahoitus monimuotoistuu tulevaisuudessa yhä enemmän. Se koostuu jatkossa yhä useammasta lähteestä. Yksityisen rahoituksen rooli kasvaa. Tämä kaikki monipuolistaa järjestöjen rahoituspohjaa, ja tekee mahdolliseksi uudenlaisia yhteistyöratkaisuja järjestöjen ja yksityissektorin välille. Muutokset rahoituksessa tekevät mahdolliseksi myös nuorisoalan järjestöjen toiminnan uudistumista ja autonomian kasvua. Myös yhteistyön mahdollisuudet eri järjestöjen välillä kehittyvät.”
Vastaajien enemmistö piti teesin esittämää tulevaisuutta hyvin todennäköisenä, mutta sen toivottavuus hajaantui: puolet vastaajista koki sen myönteisesti, puolet joko neutraalisti tai melko kielteisesti. Keskeinen selitys teesin esittämän tulevaisuuden ei-toivottavuudelle oli teesin perusteluiden esitys julkisen rahoituksen leikkauksista, joita monet vastaajista pitivät huonona asiana.
Monien vastaajien mielestä julkisen rahoituksen leikkaukset
- heikentävät järjestöjen pitkäjänteistä ja strategista toimintaa,
- kaventavat nuorisoalan järjestöjen moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta,
- saavat osaavan työvoiman siirtymään vakaammille aloille,
- haittaavat, koska nuorisoalan järjestön rahoituslähteiden etsiminen vaatii aikaa ja vie sitä perustyöltä,
- ja ne uhkaavat moninkertaistaa paperityötä, raportointia ja byrokraattisuutta.
Miten käy pienten järjestöjen?
Perusrahoituksesta karsimisen ei nähty olevan paras tapa kehittää järjestöjen välistä yhteistyötä tulevaisuudessa. Eräänä hyvin keskeisenä kritiikkinä monet panelistit esittivät myös sen, että julkisen rahoituksen väheneminen ja rahoitukseen liittyvän kilpailun koveneminen vaikeuttavat erityisesti pieniä ruohonjuuritason järjestötoimijoita – suuret toimijat siis syövät pienet (”isommat pärjäävät ja pienemmät kuivuvat”). Jos teesissä esitetty tulevaisuus pitää paikkansa, ennustivat monet panelistit järjestöjen yhdistymisiä, toiminnan sopeuttamisia, toimintojen ja jopa järjestöjen lopettamisia. Myös sen, mikä on järjestön kohderyhmä ja millaista toimintaa järjestöllä on, vaikuttaa hyvin paljon mahdollisuuksiin saada yksityistä rahoitusta, kuten muutamat panelistit asiaa kommentoivat:
”Riippumaton perusrahoitus tulee turvata, sillä järjestöillä on omista painotuksistaan ja tunnettavuuksistaan johtuen hyvin erilaiset lähtökohdat saada yksityistä rahoitusta tai tehdä yritysyhteistyötä. Heikoimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten järjestöjen, jotka eivät ole niin tunnettuja, on itseasiassa hyvin hankala saada yksityistä rahoitusta, koska isommat ja tunnetummat järjestöt vetävät brändillään ja yritysspesifimmällä osaamisellaan rahoittajia ja yrityksiä puoleensa ja toisaalta pienemmillä järjestöillä, jotka tekevät huono-osaisille lapsille ja nuorille toimintaa, on myös vaikeuksia kerätä esim. isompia osallistumismaksuja viiteryhmiltään.”
”Yksityisen rahoituksen etsiminen on myös aikaa vievää ja työlästä. Siinä mielessä julkisen rahoituksen väheneminen voi tarkoittaa sitä, että toiminta on vähemmän tehokasta, koska aikaa kuluu entistä enemmän rahoituksen hankkimiseen. Sinänsähän tietysti on positiivista, jos yksityistä rahoitusta on, mutta pelkona tosiaan on, että se hyödyttää vain joitakin toimijoita ja että aika paljon työaikaa menee pelkästään rahoituksen etsimiseen.”
Jotkut panelisteista näkivät rahoituksen muutoksessa positiivistakin: rahoituspohjan moninaistumisen koettiin olevan ainoa keino turvata toiminnan jatkuminen ja kehittyminen, mutta samalla se voi pakottaa järjestöjä fokusoimaan toimintaansa, karsimaan rönsyjä ja keskittymään vaikuttaviin toimiin. Rahoituksen muutos voi myös lisätä järjestöjen välistä yhteistyötä. Muutama panelisti toi kommenteissaan esille sen, että nykyisin yhteistyötä ei tehdä kuin pakosta, että järjestöt ovat ”omissa poteroissaan”. Yhteistyön edistäminen etenkin silloin kun tehdään töitä yhteisen teeman ja saman kohderyhmän parissa tulisi olla velvoittavaa, kun sen koettiin nyt olevan täysin järjestöjen omalla vastuulla. Tällaisten järjestöjen tulisi siis tulevaisuudessa jakaa enemmän tavoitteita, vastuuta ja rahoitusta. Yhteistyö ei kuitenkaan saisi olla ”pakon edessä tehtävää näennäiskumppanuutta”.
Kirjoittaja
Kimmo Lind, YTT, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Lähteet
Laitinen, Hanna & Taavetti, Riikka 2016. Valtakunnalliset nuorisojärjestöt ja nuorten osallistumismahdollisuudet. Yhteiskuntapolitiikka 81 (2016):1, 55-68.
Soste 2023. Katsaus sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulevaisuuksiin.
Päivitämme blogisarjan muut osat tähän niiden julkaisun jälkeen.
Osa 1.
Nuorisoalan järjestöjen tulevaisuus vuonna 2040 – tuloksia nuorisoalan järjestöjen e-Delfoi-paneelista 1/3
Osa 3.
Artikkelin toimituksesta vastaa toimituskunta, johon kuuluvat Pekka Kaunismaa, Raisa Omaheimo ja Eeva Sinisalo-Juha.