Nuorisoalan järjestöjen tulevaisuus vuonna 2040 – tuloksia nuorisoalan järjestöjen e-Delfoi-paneelista 1/3
Kentaurin asiantuntija Kimmo Lind järjesti syksyllä 2023 e-Delfoi-paneelin nuorisoalan järjestökentän tilanteesta. Artikkelisarja koostaa vastaukset kahdeksaan teesiin.
Tämä on ensimmäinen osa Kimmo Lindin koostamaa e-Delfoi-analyysia.
Koko blogisarja nyt myös yhtenä pdf-julkaisuna.
Miltä nuorisoalan järjestöt näyttävät vuonna 2040? Mitä asiantuntijat ja nuorisoalan järjestökentän toimijat pitävät tärkeänä?
Toteutimme Kentaurissa viime vuoden loppupuolella anonyymin asiantuntijapaneelin, jonka teemana oli nuorisoalan järjestöjen tulevaisuus. Paneelin perusteella nuorisoalan järjestöt haluaisivat vahvistaa ehkäisevän työn merkitystä, pitää vahvasti kiinni toiminnan monipuolisuudesta ja tasa-arvoisuudesta, uudistaa jäsenyyden merkitystä ja uskoa samanaikaisesti sekä kehittyvään ammattimaiseen että vapaaehtoistoimintaan. Järjestöissä halutaan pitää kiinni myös riittävästä julkisesta rahoituksesta, oppia myös järjestöjen ulkopuolisesta kansalaistoiminnasta, ja digitalisaation ohella halutaan edelleen uskoa kasvokkaisen vuorovaikutuksen merkitykseen. Tulevaisuudessa keskusjärjestöjen roolin nähtiin korostuvan.
Keskustelu toteutettiin e-Delfoi-paneelina
Paneelin päätavoitteena oli selvittää asiantuntijoiden näkemyksiä nuorisoalan järjestöissä pitkällä aikavälillä tapahtuvista muutoksista, tähtäimenä vuosi 2040. Paneeli toteutettiin kaksi viikkoa kestäneellä e-Delfoi-menetelmällä. Suurin osa panelisteista oli erikokoisten ja toiminnan painopisteiltään erilaisten valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toiminnanjohtajia (ks. Laitinen & Taavetti 2016), mutta mukana oli myös muita järjestöalan asiantuntijoita. Yhteensä e-Delfoi-paneeliin osallistui kolmisenkymmentä henkilöä vastaajamäärän vaihdellessa kysymysten mukaan 29:n ja 34:n välillä.
Paneelissa vastaajat ottivat kantaa kahdeksaan erilaiseen tulevaisuusteesiin sen mukaan, miten todennäköisenä (asteikolla +++…—) ja toivottuna (asteikolla +++…—) he teesiä pitivät. Tulevaisuusteesit ja niiden taustoitukset muodostettiin Kentaurin toiminta-aikana tehtyjen moninaisten julkaisujen ja asiantuntijakeskustelujen pohjalta. Teesit pyrkivät esittämään oletettuja trendejä nuorisoalan järjestöjen kehityksessä, mutta kuitenkin niin, etteivät ne olleet pelkästään ilmeisiä, vaan haastoivat myös ajattelemaan toisin. Joskus tähän riitti se, että ilmeisempää negatiivista kehityssuuntaa muokattiin positiivisempaan suuntaan. Paneelin suunnittelussa hyödynnettiin myös sosiaali- ja terveysjärjestöistä hieman aiemmin tehtyä skenaariotyötä (Soste 2023). Tässä artikkelissa esittelen yleiskuvamaisesti järjestämämme e-Delfoin tuloksia.
Ensimmäinen teesi: ”Ennaltaehkäisevän toiminnan järjestämisen mahdollisuudet vähenevät.”
Teesiä perusteltiin seuraavasti: ”Nuorisoalan järjestöjen toiminta on ollut erilaista hyvinvointia edistävää ja ongelmia ehkäisevää toimintaa. Erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien lisääntymisestä ja julkisen sektorin talousvaikeuksista johtuen nuorisoalan järjestöiltä odotetaan tulevaisuudessa enemmän toiminnan kohdentamista ja erilaisiin ongelmiin vastaamista. Hyvinvointia edistävän ja ennaltaehkäisevän toiminnan oikeuttaminen nuorisoalan järjestöjen toiminnassa vaikeutuu, ja järjestöiltä odotetaan yhä enemmän kohdennettua ja korjaavaa toimintaa”.
Vastausten yleiskuvana oli, että panelistit pitivät teesiä hyvin todennäköisenä, mutta ei toivottavana. Erittäin tai melko todennäköisenä teesin todennäköisyyttä piti 73 prosenttia vastaajista (24 panelistia), ja melko tai erittäin epätoivottavana 66 prosenttia vastaajista (22 panelistia). Panelistit kokivat, että nuorisoalan järjestöt joutuvat tulevaisuudessa osallistumaan nykyistä enemmän muuhun kuin ennaltaehkäisevään työhön.
Millaisia perusteluja panelistit esittivät korjaavan ja kohdennetun työn lisääntymiselle? Kommenteissa korostui, että tämä suuntaus on vahvistumassa rahoituksen ja linjausten myötä, ja että kohdennettu ja tarpeisiin vastaava toiminta on myös helpommin arvioitavaa ja perusteltavaa. Ongelmien korjaamiseen keskittymisen koettiin myös itseään ruokkivana kehänä: aina löytyy lisää korjattavaa. Perusrahoituksen ja yleisavustusten leikkaamisen koettiin myös ohjaavan siihen, että järjestöjen on rahoitettava toimintaansa entistä enemmän hankerahoituksella. Kohdennetun ja korjaavan toiminnan kasvun koettiin olevan myös yhteydessä reaktiiviseen ja niin ollen myös lyhytjänteiseen ajatteluun – nähtiin, että hallitukset tavoittelevat ”pikavoittoja”, jolloin on helpointa korostaa ja panostaa korjaavaan työhön.
Ennaltaehkäisevään työhön tulee panostaa
Monen panelistin kommenteissa ilmeni huoli ennaltaehkäisevän työn aseman heikentymisestä, siitä, ettei uskalleta usein tutkitunkaan tiedon pohjalta luottaa ennaltaehkäisevän työn vaikuttavuuteen. Hyvin monet panelistit kokivat, että kestävät ratkaisut ongelmien ratkaisuihin löytyvät ainoastaan ennaltaehkäisevistä toimista. Pidettiin tärkeänä, että nuorisoalan järjestöjen toimintakentällä edistetään ja toimitaan laaja-alaisesti hyvinvoinnin ja osallisuuden lisäämisen puolesta. Seuraava panelistin kommentti kuvaa hyvin panelistien näkemyksiä:
”Tällä hetkellä ei ole kovin vahvasti näköpiirissä tulevaisuuden kehityskulkua, jossa ennaltaehkäisevän työn merkitys tunnustettaisiin laajasti läpi yhteiskunnan. Uumoilisin, että rohkeus ei varsinkaan järjestöjen toimintaedellytyksiin paljon valtaa omaavien toimijoiden joukossa riitä tulevaisuudessakaan siihen, että uskallettaisiin tutkitun tiedon pohjaltakaan luottaa riittävällä tavalla ennaltaehkäisevän työn vaikuttavuuteen. Näin ollen on kohtuullisen todennäköisestä, että resurssit ja tavoiteohjaus järjestön osalta keskittyy eri ihmisryhmien oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävässä toiminnassa tulipalojen sammutteluun, ts. kaikkein näkyvimpiin ja räikeimpiin ongelmiin vastaamiseen. Toivottavaa tämä ei missään nimessä ole. Kestävät ratkaisut minkä tahansa ongelman ratkaisuun löytyvät ainoastaan ennaltaehkäisevistä toimista.”
Panelistien pääsanomaksi voikin sanoa sen, etteivät he nähneet korjaavaa ja ennaltaehkäisevää työtä niinkään toistensa vastakohtina – molempia tarvitaan – mutta ilman painotusta ennaltaehkäisevään toimintaan mitkään resurssit eivät tule riittämään tulevaisuudessa. Vastaajien mielestä nuorisoalan järjestöjen tulisikin jatkossa myös itse kiinnittää enemmän huomiota ennaltaehkäisevän työn merkityksen sanoittamiseen ja sen vaikutusten arviointiin. Niiden tulisi löytää tapoja tehdä ennaltaehkäisevän työn tuloksia näkyväksi ja tuomaan nykyistä selvemmin esille järjestöjen merkitystä hyvinvoinnin ja yhteiskunnan rakentamisessa.
Toinen teesi ”Nuorisoalan järjestöjen toiminnan tasa-arvoisuus ja saavutettavuus vähenee”.
Teesiä perusteltiin seuraavalla tavalla: ”Kaikille lapsille ja nuorille avoin sekä tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua yhdistystoimintaan on perinteisesti nähty tärkeänä. Talouspaineissa ja eri toimintoja priorisoidessaan nuorisoalan järjestöt joutuvat kuitenkin tulevaisuudessa korottamaan erilaisia osallistumisen maksuja sekä vähentämään kaikille lapsille ja nuorille suuntautuneen toiminnan tarjontaa. Tulevaisuudessa lasten ja nuorten yhdistystoimintaan osallistuminen on aikaisempaa vahvemmin yhteydessä perheen sosioekonomiseen asemaan”.
Tässä vastaajien näkemykset teesin todennäköisyydestä jakaantuvat edellistä enemmän. Erittäin todennäköisenä teesiä piti vain kaksi vastaajaa, mutta hyvin tai melko todennäköisenä jo kaksikymmentä vastaajaa. Vain kolme vastaajaa piti teesin esittämää tulevaisuutta jokseenkin epätodennäköisenä. Panelistit pitivät tällaista tulevaisuutta kuitenkin erittäin epätoivottavana. Selkeän epätoivottavana teesin tulevaisuuskuvaa piti vastaajista 84 prosenttia.
Resurssien merkitys on korostunut
Kommenteissa tuli hyvin esille perusteluja sille, miksi nuorisoalan toiminnan tasa-arvoisuus ja saavutettavuus vähenevät. Tilanteeseen johtavat erityisesti julkisen rahoituksen leikkaukset ja kustannusten kasvu. Panelistit toivat esille, että toimintojen saavutettavuutta täytyy kuitenkin ajatella laajasti. Taloudellisen saavutettavuuden lisäksi on tärkeää huomioida myös muita osallistumisen esteitä ja kehittää järjestöjen tapoja lisätä osallistumisen mahdollisuuksia esimerkiksi maksuvapautusten ja varustelainausten muodossa. Lisäksi yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja saavutettava toiminta voi vaatia kohdennettuja lisätoimenpiteitä, joita resurssien leikkaukset myös hankaloittavat. Panelistit näkivät kehityssuunnan selkeästi kielteisenä. Se johtaa eriarvoisuuden kasvuun ja hyvinvointieroihin. Eräs panelisti kuvasi julkisen rahoituksen tärkeää merkitystä seuraavasti:
”Pidän erittäin vaikeana perustella julkista rahoitusta toiminnalle, johon suurella osalla nuorista ei ole taloudellista mahdollisuutta osallistua. Toki jos kyseessä on toiminta, johon ei haeta julkista rahoitusta ja joka rahoitetaan täysin osallistujilta kerättävin maksuin, niin tällaisten hinta todennäköisesti nousee ja yhä pienemmällä määrällä nuoria on mahdollisuus osallistua toimintaan. Mutta jos toiminta suurimmaksi osaksi rahoitetaan julkisin avustusvaroin, niin luulen, että julkista rahoitusta saadakseen organisaatiot joutuvat suunnittelemaan toimintansa niin, että sen kustannukset pysyvät niin matalina, että edelleen suurimmalla osalla nuorista on mahdollisuus osallistua toimintaan.”
Panelistit esittivät kommenteissaan myös näkemyksiä siitä, mihin järjestöjen tulisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota: Olisi muun muassa kannustettava järjestöjä osallistumismaksujen nousua kompensoivaan varainhankintaan ja huomioimaan tulevaisuudessa enemmän myös syrjäseuduilla asuvia lapsia ja nuoria. Tulisi myös kehittää erilaisia yhdenvertaisuutta lisääviä tapoja ja toiminnan järjestäjien välistä yhteistyötä. Peräänkuulutettiin laajempaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, mitä harrastaminen saisi maksaa.
Kirjoittaja
Kimmo Lind, YTT, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Lähteet
Laitinen, Hanna & Taavetti, Riikka 2016. Valtakunnalliset nuorisojärjestöt ja nuorten osallistumismahdollisuudet. Yhteiskuntapolitiikka 81 (2016):1, 55-68.
Soste 2023. Katsaus sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulevaisuuksiin.
Osa 2.
Osa 3.
Artikkelin toimituksesta vastaa toimituskunta, johon kuuluvat Pekka Kaunismaa, Raisa Omaheimo ja Eeva Sinisalo-Juha.