Nuori harrastaa – mitä nuori itse siitä kertoo?

Nuorten harrastaminen on kovin ajankohtainen aihe. Harrastamisen Suomen mallilla ajatellaan voitavan ratkaista monia nuorten hyvää elämää haastavia kysymyksiä. Tässä blogissa kuullaan nuorten kertomana, mitä harrastaminen heille tarkoittaa. Nuoret ovat pohtineet muun muassa kysymyksiä harrastuksen positiivisista vaikutuksista, mikä saa nuoren pysymään harrastuksen piirissä sekä millaisena osallisuus ja yhteisöllisyys on näyttäytynyt nuorten elämässä.

Humakin yhteisöpedagogiopiskelijat toteuttivat osana opintojaan keväällä 2021 yhteensä 11 haastattelua nuorten harrastamisesta. Tässä blogissa tarkasteltavat harrastuspolut vaihtelevat joukkueurheilusta itseohjautuvan yhteisöllisen toiminnan ohjaamiseen ja vapaaehtoistyöhön. Haastatteluihin osallistui viidestä yhteen nuorta kerrallaan, ja yhteensä heitä oli 22.

Miten innostutaan harrastuksen pariin?

Monen haastatellun nuoren polku harrastustoimintaan vaikuttaa alkaneen jo lapsena, usein perheenjäsenen innoittamana. Esimerkkeinä näistä harrastuksista ovat autourheilu, joukkuevoimistelu, TeamGym, muodostelmaluistelu sekä metsästys ja ampuminen. Osa nuorista kertoi ensin aloittaneensa kilpailullisten harrastusten parissa, ja siitä siirtyneet harrastamaan vähemmän kilpailullista ryhmäliikuntaa hieman vanhemmalla iällä.

Ystävän innostaminen vaikutti olevan toinen selkeä polku harrastuksen pariin. Tällaisia harrastuksia olivat muun muassa elokuvakerho, vapaaehtoistyö ja roolipelaaminen. Toisaalta esimerkiksi elokuvakerhon toiminnan käynnistäneellä henkilöllä oli ollut tarve luoda yhteisö ympärilleen, ja hän olikin saanut inspiraationsa elokuvakerhoon toisesta saman tapaisesta toiminnasta.

Roolipelaajat olivat tutustuneet harrastukseensa internetin kautta. Bändin jäsenet puolestaan olivat aloittaneet soittamisen tutustuttuaan toisiinsa ja jaettuaan kiinnostuksensa musiikkiin. Näillä nuorilla oli ollut musikaalista perhetaustaa, mutta varsinainen bänditoiminta ei ollut alkanut vanhempien vaikutuksesta.

Mikä harrastuksessa on parasta?

Nuoria pyydettiin pohtimaan sellaisia asioita, jotka sitouttavat heitä harrastuksiinsa. Yleisimpänä tekijänä mainittiin onnistumisen kokemukset ja kehittyminen. Ne liittyivät erityisesti autourheilun, taitoluistelun, jalkapallon, TeamGym, muodostelmaluistelun ja joukkuevoimistelun harrastajiin.

Toiseksi yleisemmin nuoret puhuivat joukkuekavereista, yhdessä tekemisen ilosta ja tiimin kanssa hauskanpidosta. Nämä liittyivät autourheiluun, joukkuevoimisteluun, TeamGym harrastajiin, muodostelmaluistelijoihin ja bändissä soittamiseen.

Lisäksi esimerkiksi autourheilun, ryhmäliikunnan ja bänditoiminnan harrastajat kertoivat siitä, kuinka tekeminen on itsessään erityisen mieluisaa, kuten rakkaus musiikkiin ja vauhdikas meno kilpaa ajettaessa.

Kilpaileminen, voitot ja kilpailuhenkisyys olivat nuorten mielestä kaikissa kilpaurheilulajeissa sitouttavia tekijöitä. Vapaaehtoistyöntekijälle puolestaan merkityksellistä oli ihmisten auttamisesta tuleva hyvä mieli sekä oma vahvuus kyseisessä työssä. Elokuvakerholaiset sanoivat kokevansa velvollisuudekseen järjestää yhteisöllisiä elokuvanäytöksiä ja toimintaan osallistujat motivoivat heitä jatkamaan elokuvanäytösten järjestämistä.

Mitä harrastuksesta voi saada?

Nuoret kertoivat haastatteluissa harrastusten tukevan psyykkistä hyvinvointia. Sen vahvistuminen liittyi nuorten mukaan harrastuksissa tapahtuviin sosiaalisiin kanssakäymisiin. Nuoret nostivat tässä yhteydessä esiin harrastuksiin liittyvät onnistumisen ja pystyvyyden tunteet, yhteenkuuluvuuden yhteisöön tai joukkueeseen sekä ryhmän tuen. Samoin harrastuksen piirissä saatu positiivinen palaute oli nuorille merkityksellistä. Tärkeitä olivat myös harrastuksesta syntyneet hyvät muistot, samoin kuin itsensä ilmaisemisen kehittyminen ja rohkeus omana itsenään olemiseen. Nuoret kertoivat myös oppineensa itsestään uusia asioita. Harrastuksiin, kuten autourheiluun ja joukkuevoimisteluun liittyi myös mahdollisuus päästä matkustelemaan. Lisäksi esimerkiksi autourheilua, TeamGymiä sekä metsästystä ja ammuntaa harrastavat nuoret kertoivat fyysisistä terveyshyödyistä ja psyykkisen vahvuuden kehittymisestä.

Haastatteluissa mainittiin myös monia harrastuksista karttuneita oppeja. Kilpaurheilijoilla ominaisia kommentteja olivat muun muassa sinnikkyys, paineensietokyvyn kehittyminen, kurinalaisuus, itsensä haastaminen ja henkinen vahvistuminen. Kaikissa haastatteluissa mainittiin sosiaalisten taitojen kehittyminen sekä uusien ystävien saaminen. Lisäksi mainittiin harrastuksen kautta tulleina oppina kommunikointi- ja yhteistyötaidot sekä verkostoituminen. Nuoret mainitsivat oppineensa myös lukuisia harrastuksellensa ominaisia taitoja.

Mitä tavoitteita liittyy nuoren harrastamiseen?

Kilpaurheilijoiden tavoitteisiin kuuluu kehittyminen ja kisoissa menestyminen sekä arvokisoihin kuten MM-kisoihin pääsy. Sen sijaan ryhmäliikuntaa harrastavat ja ohjaavat toivovat pysyvänsä mahdollisimman pitkään harrastuksensa parissa ja myös kehittyvänsä ohjaajina. Yksi muodostelmaluistelua harrastava nuori sanoi, ettei hänellä ole tavoitteita ja harkitseekin aktiivisen harrastamisen lopettamista, mutta uskoo kuitenkin luistelun pysyvän osana elämäänsä.

Toisaalta esimerkiksi elokuvakerhon vetäjät mainitsivat haluavansa tehdä historiaa, koska he olivat Suomessa ensimmäiset vastaava toimintaa järjestäneet. Heidän tavoitteenaan on edistää toimintaa suuremmaksi ja tunnetummaksi sekä toteuttaa oma elokuvafestivaali. Elokuvakerhossa yhteinen visio ja suunta ovatkin tukeneet toiminnan ohjaamista yhdessä onnistuneesti.

Roolipelaajien tavoitteena puolestaan oli olla osaltaan vaikuttamassa lajin kehitykseen ja päästä ohjaamaan pelejä. Myös vapaaehtoistyöntekijä toivoi olevansa mukana toiminnassa vielä ainakin viisi vuotta. Bändin jäsenten tavoitteena oli tavoitella oman albumin julkaisua ja keikkailua tulevaisuudessa. Nuorten vastausten perusteella vaikuttaa, että harrastustoiminnasta motivoituneet nuoret myös visioivat tulevaisuuteensa toivoen harrastuksensa ja itsensä kehittyvän entisestään. Harrastamiseen liittyy myös jonkin yhteisen tavoitteleminen, joka yhdistää toiminnassa käyviä ihmisiä ja saa heitä puhaltamaan yhteen hiileen ja kommunikoimaan toistensa kanssa yhteisen hyvän vuoksi.

Miltä nuoren elämä näyttäisi ilman harrastusta?

Autourheilua ja TeamGymiä harrastavat nuoret kertoivat, etteivät edes osaisi kuvitella elämäänsä ilman harrastustaan. Taitoluistelun harrastamisen lopettanut nuori sanoi lopettamisen olleen vaikeaa, koska harrastus oli osa hänen identiteettiään. Hänellä oli sama kokemus myös uudesta harrastuksestaan ja työstään ryhmäliikunnan parissa. Jo pelkästään terveyden ylläpidon kannalta tuli hankittua uusi harrastus.

Yhdessä joukkuevoimistelijoiden haastattelussa nuoret pohtivat, että jos harrastusta ei olisi enää, heillä olisi paljon aikaa ystäviensä kanssa ja he myös voisivat ystävystyä erilaisten ihmisten kanssa. He myös pystyisivät panostamaan enemmän kouluun. Mutta toisaalta he uskoivat hankkivansa tilalle jonkin toisen harrastuksen. Vastaavasti muodostelmaluistelua harrastavat nuoret sanoivat samaa uuden harrastuksen hankkimisesta. He lisäsivät myös, että aikaa jäisi muihin kiinnostuksen kohteisiin.

Miten harrastuksessa toteutuu nuoren osallisuus ja yhteisöllisyys?

Muodostelmaluistelua harrastavat nuoret kertoivat, etteivät he pysty vaikuttamaan lajin kehitykseen, mutta pysyvät kyllä vähän vaikuttamaan treenitilanteisiin yhteistyöllä. Entisen taitoluistelijan mielestä yksittäisellä harrastajalla ei ole juurikaan sananvaltaa lajissa. Sen sijaan joukkuevoimistelijat ja TeamGymiä harrastavat nuoret kertoivat pystyvänsä vaikuttamaan joukkueen sisäisiin pieniin asioihin, mutta eivät lajiin kokonaisuudessaan. TeamGym-harrastajat kertoivatkin päätösvallan olevan suurimmaksi osaksi valmentajilla. Sen sijaan ryhmäliikuntaa harrastavien nuorten mielestä he pystyivät vaikuttamaan toimintaan esimerkiksi esittämällä musiikkitoiveita. Heidän mukaansa palautteet on otettu vastaan hyvin.

Kilpa-ammunnassa piiri ja liitto tekevät nuorten mukaan päätöksiä ja omien mielipiteiden esille tuominen on välillä hankalaa, mutta voi kuitenkin onnistua. Kiinnostavasti autourheilun harrastaja kertoi pystyvänsä vaikuttamaan lajin kehittymiseen toimimalla yhdistyksessä sekä lisäksi käymällä keskustelua muiden kanssa varikolla. Hänen mukaansa mahdollisuus vaikuttamiseen riippuu omasta aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta.

Joissain harrastuksissa nuorten mahdollisuus vaikuttaa toimintaan oli vahvempaa. Metsästyksessä päätökset tehdään nuorten mukaan yhdessä metsästysporukalla. Vastaavasti bändin jäsenten on helppoa vaikuttaa toimintaan, koska se on itseohjautuvaa.

Myös roolipelaaminen on jäsenvetoista, jolloin toimintaan vaikuttaminen on luontevaa. Roolipelaajat kertoivat heillä olevan hyvä porukka, joka vetää myös paljon uusia jäseniä mukaan. Mieluisa harrastusyhteisö saa siis harrastajat pysymään toiminnassa mukana ja voi samalla houkutella uusia mukaan toimintaan.

Nuorten mielestä yhteisöllisyys ja ryhmähenki näkyivät harrastuksissa monin tavoin. Lähes kaikki haastateltavat mainitsivat heidän harrastuksissaan olevan hyvä ryhmähenki. Sitä pidettiin kannustavana asiana. Ryhmäliikuntaa harrastavat mainitsivat nimenomaan ryhmän tuovan motivaatiota, esimerkiksi kun kaikki tekevät innolla, se kannustaa myös itseään tekemään, ja vastaavasti jos ryhmähengessä on jotain vialla, se voi vaikuttaa kaikkien suoritukseen negatiivisesti.

Muodostelmaluistelua harrastavat nuoret mainitsivat erityisesti arvostavansa ryhmähenkeä, koska sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. He kertoivatkin tekevänsä erilaisia toimenpiteitä ryhmähengen edistämiseksi. Sen sijaan joukkuevoimistelijat kertoivat, että heidän ryhmähengessään on parannettavaa. He antoivatkin ehdotuksia sen parantamiseksi, kuten yhteisen ajan lisääminen ja kaikkien huomioon ottaminen joukkueessa.

Erityisesti urheiluharrastuksissa mainittiin valmentajan roolin tärkeys harrastuksen ilmapiirin kannalta. Valmentajalla on mahdollisuus luoda kannustavaa ilmapiiriä rakentavalla ja innostavalla palautteella sekä estämällä erillisten kuppikuntien muodostumista urheilujoukkueen sisälle. Ryhmäliikunnassa valmentajan passiivisuus voi myös vaikuttaa paljon nuoren omaan suoritukseen.

Mitä resursseja nuoren harrastukseen tarvitaan?

Taitoluistelijat kertovat harrastuksen vaativan paljon resursseja sekä ajallisesti että taloudellisesti. Lisäksi he lisäsivät tarvitsevansa perheen tukea. Heillä on oltava hyvä fyysinen kunto, mutta toisaalta on pystyttävä tekemään myös kompromisseja harrastuksen vuoksi. Jalkapalloa harrastanut nuori oli samoilla linjoilla.

Joukkuevoimistelun harrastajat eivät maininneet taloudellisista resursseista, mutta ajallisesti harrastus vaatii paljon. Se tarkoittaa myös kompromissien tekemistä ja jatkuvaa aikatauluttamista. Myös joukkuevoimistelu vaatii hyvää kuntoa ja liikuntarajoitteettomuutta. Ryhmäliikunta puolestaan ei vaadi erityisiä resursseja ja se on myös lajina edullinen. TeamGymin harrastaminen puolestaan edellyttää taloudellisia resursseja sen korkean hinnan vuoksi. TeamGymin harrastamisesta mainittiin tarvittavana resurssina myös sinnikkyyttä. Lisäksi joukkueen sisäinen kiusaaminen voi muodostua esteeksi nuoren osallistumiselle.

Autourheilun parista löytyy nuorten mukaan edullisia tai jopa ilmaisia harrastusmahdollisuuksia. Sen sijaan eteneminen kilpatasolle vaatii hyviä taloudellisia resursseja. Lisäksi kilpailukauden aikana harrastus vie paljon aikaa.

Elokuvakerhon toiminnassa nuoret kertoivat tarvittavan intohimoa, koska se on vapaaehtoistyötä. Siihen liittyy rahoituksen etsiminen sekä sisäinen tunne velvollisuudesta toteuttaa toimintaa. Elokuvakerhoa harrastavat nuoret mainitsivat lisäksi yhteisen WhatsApp-ryhmän. Sitä käytetään sisäiseen viestintään, yhteisen vision kirkastamiseen, sekä suunnan ja moraalin käsittelyyn.

Metsästyksen harrastamiseen nuoret kertoivat tarvittavan jonkun tutun, kenen kanssa lähteä kokeilemaan ja harrastamaan. Ampumisharrastuksen voi sen sijaan aloittaa seuran kautta tai ystävän kanssa kokeilemalla. Roolipelaamiseen vaadittaviin resursseihin nuoret mainitsivat kuuluvan kynän, paperin ja mielikuvituksen. Lisäksi tarvitaan vähän rahaa, jos haluaa investoida rekvisiittaan, mutta pelata voi ilmankin. Bänditoiminnan osalta nuoret sanoivat, että musikaalisuutta pystyy toteuttamaan ilman soittimiakin, mutta rytmitajun tai tietynlaisen musikaalisuuden puute voisi olla esteenä. Vapaaehtoistyöntekijä sen sijaan kertoi toiminnan vaativan lähinnä aikaa.

Mistä nuoret kertoivat?

Harrastuksen äärelle nämä nuoret ovat löytäneet vanhempiensa tai ystäviensä avustuksella. Tämä on tärkeä asia pitää mielessä, kun mietitään nuorten harrastamista. Miten silloitetaan reitti mieleisen harrastuksen piiriin nuorille, joilla ei ole ystäviä eikä kodin tukea?

Nuoret, joita haastateltiin, vaikuttavat saavan paljon harrastamisestaan, mikä liittyy toisaalta mielen hyvinvointiin, mutta myös fyysiseen hyvinvointiin. Harrastaminen on luonut heille myös yhteisöjä ja uusia ystäviä. Nuoret kertoivat myös vuorovaikutustaitojensa vahvistumisesta. Hyvä henki harrastusryhmässä puolestaan saa nuoren jatkamaan harrastuksen parissa. Ohjaajilla ja valmentajilla onkin tärkeä rooli siinä, että poissulkemista tai kiusaamista ei hyväksytä lievimmässäkään muodossa nuorten harrastamisessa.

On myös hyvä pitää mielessä, että nuorten yhdessä tekeminen ja samalla nuorten kuuleminen omassa harrastuksessaan ovat merkityksellisiä asioita. Kiinnostavaa on, miten yhdistetään kunnianhimoinen ja tavoitteellinen harrastamisen nuorten kokemukseen osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä.

Pitänee kysyä nuorilta, miten se tehdään.

*****

Blogin kirjoittajat

Rewina Teklai Abera & Eeva Sinisalo-Juha

Rewina on keväällä 2023 Humakista valmistunut yhteisöpedagogi. Hänellä on kokemusta lasten ja nuorten ryhmien ohjaamisesta. Harrastustaustaa hänellä on muun muassa taitoluistelun ja tanssin parista.

Eeva Sinisalo-Juha on Humakin yhteisöpedagogikoulutuksen lehtori ja Kentaurin tutkija.

Tämä blogi pohjautuu Rewinan Kentaurille opintotehtävänään kirjoittamaan laajempaan raporttiin, jonka pohjalta on työstetty yhdessä Eevan kanssa tämä teksti.

_{Artikkelin toimituksesta vastaa toimituskunta, johon kuuluvat Pekka Kaunismaa, Raisa Omaheimo ja Kimmo Lind.}