Millainen on liikuntaurheilun kasvatusrooli?
Tuija Runtuvuori pohtii seuraurheilun vaikutuksia nuoren kasvuun vanhemman näkökulmasta.
Olen seurannut lasten ja nuorten seuraurheilua sivusta jo lähes 10 vuoden ajan. Olen saanut seurata seuraurheilun kehittymistä ja vielä tänä päivänäkin pohdin, mihin kategoriaan lasten ja nuorten seuraurheilu lokeroituu.
Olen pohtinut seuraurheilun vaikutuksia lasten ja nuorten kasvuun. Ilmoittaessani oman lapseni jumppakouluun, puhuimme harrastamisesta. Tuolloin minä mielsin harrastamisen vapaaehtoiseen itsensä toteuttamiseen, kivaan ryhmässä puuhasteluun, jolla on positiivisia vaikutuksia niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Jumppakoulun aloituksen myötä vuonna 2011 tyttärelleni aukesi urapolku lajin parissa. Tätä en itse ymmärtänyt, sillä olinhan vienyt tyttäreni “vain” harrastamaan. Samalla mukaan astui pakko. Harjoituksissa oli pakko käydä. Tietynlaiset vaatteet oli pakko hankkia. Lapsen osallisuus valita esimerkiksi syntymäpäiväjuhlien ja treenien väliltä poistui, sillä treenien valinta hauskojen juhlien sijaan oli ilmiselvää. Sairaana oli tärkeää osallistua treeneihin – edes katsojan roolissa. Ymmärsin pian, että myös perheen yhteiset lomat suunnitellaan usein lasten harrastusten suomien loma-aikojen puitteissa.
Olenkin huomannut, että me vanhemmat olemme tausta- ja tukipilareina usein aika neuvottomia. Luotamme siihen, että ryhmää ohjaava koulutettu valmentaja tietää paremmin. Saatamme mielessämme rinnastaa seuraurheilun kasvatustyöksi. Samalla kuitenkin unohdamme, että varhaiskasvatuksessa toimintaa ohjaa lakisääteinen varhaiskasvatussuunnitelma ja kouluissa opetussuunnitelma. Lain mukaan nuorisotyöllä puolestaan parannetaan nuorten elinoloja ja edistetään nuoren kasvua ja kansalaisvalmiuksia. Seuraurheilussa toimintaa ohjaavat seuran määrittelemät arvot.
Harrastaminen = liikunta?
Seuraurheilutoiminnan sisällä on valtava määrä lapsia ja nuoria. LIITU-tutkimuksen mukaan hieman yli puolet kaikista lapsista ja nuorista liikkui urheiluseuran järjestämissä tapahtumissa vähintään kerran viikossa. Noin joka toisena päivänä (2–3 päivänä viikossa), urheiluseurojen toimintaan osallistui viidennes (21 %) kaikista lapsista ja nuorista. Samoin joka viides osallistui urheiluseurojen toimintaan hyvin usein, 4–7 päivänä viikossa (1).
Uskoakseni on väistämätöntä, että toiminnan sisällä kohdataan monin paikoin samanlaisia kasvatuksellisia tilanteita kuin esimerkiksi varhaiskasvatuksen, koulun tai nuorisotyön piirissä. Liikuntaseurojen rooli lasten ja nuorten liikuttajina ja liikuntaan sosiaalistajina on nykytilanteessa jokseenkin korvaamaton (2), Vaikka rooli on äärimmäisen tärkeä, vanhempien tulisi erottaa seurojen rooli kasvatuksellisesta osaamisesta ja vastuusta.
Aino Tormulainen kirjoittaa artikkelissaan, että harrastamisesta ja nuorisotyön suhteesta keskustellaan aktiivisesti ja sitä pohditaan myös Suomen mallin ja koulunuorisotyön kehittämisen kontekstissa (3). Vuonna 2017 hallitus kirjasi tavoitteekseen harrastustakuun, jonka tarkoitus on taata jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen ja siten myös edistää lasten ja nuorten hyvinvointia, ehkäistä ja vähentää syrjäytymistä sekä edistää yhdenvertaisuutta (4).
Kunnallisen nuorisotyön yksi tehtävä on tukea nuorten harrastamista ja kansalaisvalmiuksia. Toki tämä ei tarkoita sitä, että nuoria tulisi ohjata nimenomaan liikuntaseuraharrastuksen pariin, mutta mielestäni usein harrastaminen ja liikunta mielletään ikään kuin saman lauseparin sisään. Lapsen Ääni -tutkimuksen mukaan 78% vastaajista kertoi, että suosituimpia harrastuksia ja vapaa-ajan toimintoja olivat urheilu ja liikunta (5). Nuorisotutkimusseura kiteyttää osuvasti käsitykseni siitä, miten ylipäätään lasten ja nuorten vapaa-ajan harrastamisen nykytila on monin paikoin vain hapertunein langoin kiinni siinä yhteiskunnallisessa ja kasvatuksellisessa funktiossa, joka muodostaa harrastusinstituution yhteiskunnallisen perustelun (ks. Nuorisolaki 1250/2016; Liikuntalaki 390/2015; Yhdenvertaisuuslaki 1347/2014) (6)
Onko seuraurheilu palvelua maksaville asiakkaille?
Kun taas otamme huomioon kustannukset, joita vanhempina maksamme, kaupallisuus astuu vahvasti kuvioihin mukaan. Tosin voittoa ei valmennuksen kautta tässä tapauksessa tavoitella. Ei ole yllättävää, että tänä päivänä perheen sosioekonominen asema saattaa estää liikunta harrastuksen aloittamisen. (7)
Mutta mitä tapahtuisi vanhempien “vastavoimalle” jos ymmärtäisimme ja mieltäisimme kyseessä olevan liiketoimintaa? Olisimmeko esimerkiksi tarkempia siitä, millaista toimintakulttuuria tukisimme? Mieltäisimmekö vanhempina seuraurheilun enemmän palveluna kuin oletetun yhteisen hyvän kehittäjänä? Ja toisaalta, asettaisiko se vastuuta panostaa esimerkiksi lapsen osallisuuden kokemuksiin, joilla voi olla merkittäviä mielenterveydellisiä hyötyjä vielä myöhemmin elämässä? Osallisuuden tunne tukee mielenterveyttä ja on yksi mielenterveyden suojatekijä. Suojatekijä on asia, joka antaa suojaa silloin kun elämässä tulee myöhemmin eteen erilaisia haasteita tai erilaisia riskitekijöitä. (8)
Tuntuu, että en edelleenkään ole tullut yhtään viisaammaksi tämän asian tiimoilta, mitä seuraurheiluharrastaminen on. Onko sillä sittenkään väliä mitä se on, jos voimme taata, että lasten ja nuorten kohtelu toiminnan sisällä vaalii osallisuuden kokemuksia ja tukee lapsia ja nuoria oman identiteetin kehittymisessä ja edistää nuoren kasvua ja kansalaisvalmiuksia? Näinhän pyrimme pohjimmiltaan toimimaan niin varhaiskasvatuksen, opetuksen kuin nuorisotyön puitteissakin.
Tuija Runtuvuori
Kirjoittaja on Humakin yhteisöpedagogiopiskelija (AMK) ja suorittaa kehittävää harjoittelua Osaamiskeskus Kentaurissa.
tuija.runtuvuori@humak.fi
Viitteet
1) https://www.jyu.fi/sport/fi/tutkimus/hankkeet/liitu
2) https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161059/Suomalaiset%20liikunta-%20ja%20urheiluseurat.pdf
3) https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2021/04/kompassi-osaamiskeskus-kentaurin-matkaan-2021-humak.pdf
4) https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/harrastustakuu_digi_final.pdf
5) https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/pelastakaalapset/main/2020/10/20094831/Lapsen-Aani-2020_raportti2_FI_FINAL1.pdf
6) https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/harrastustakuu_digi_final.pdf
7) https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75186/okm19.pdf
8) Marja Snellman-Aittola 16.4.2021 https://nuoretjaosallisuus.fi/teehetki-nuoretjaosallisuus-16-4-2021-klo-13-13-20/