Järjestötoiminta on nuorille tärkeää

Nuorten yrittäjyys ja talous NYT on kerännyt tulevaisuuskyselyaineiston helmi- ja maaliskuun aikana 2023. Vastaajat olivat yläkoulun 8. ja 9. luokan sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoita. He ovat suurimmaksi osaksi vuosina 2005–2008 syntyneitä eli vastaamisajankohdan aikaan 14–17-vuotiaita nuoria. Osaamiskeskus Kentauri analysoi aineistoa syksyn 2023 aikana, ja asiantuntijamme Pekka Kaunismaa avaa tuloksia blogisarjassa.

Seuraavassa tarkastellaan järjestötoiminnan muutoksia 14–17-vuotiailla: väheneekö vai lisääntyykö järjestötoimintaan osallistuminen ja sen koettu tärkeys teinivuosina? Tämä blogikirjoitus on toinen osa sarjassa, joka alkoi blogikirjoituksella ”Nuorista 87 % osallistuu järjestöjen toimintaan”.

Edellisessä blogissa on esitelty aineiston keräämiseen ja luonteeseen liittyviä peruspiirteitä, joten niihin ei tässä palata. Siinä on esitelty myös tietoja järjestötoiminnan yleisyydestä tarkasteltavan ikäryhmän osalta sekä analysoitu sukupuolten järjestöosallistumisen eroja.

Nuorten järjestötoimintaan osallistuminen ei juurikaan muutu teinivuosina

Kyselyaineistoon vastasivat yläkoulun 8. ja 9. luokkien sekä ammatillisen toisen asteen oppilaitosten ja lukioiden opiskelijat. Vaikka ikähaarukka aineistossa on pääosin 14–17-vuotiaat, on oletettavaa, että elämänmuutokset voivat näkyä järjestötoimintaan osallistumisessa muutoksina. Aineistoon kuvaamina ikävuosina teini-ikä nousee ja laskee myllerryksineen, ja se näkyy ajankäytössä, sosiaalisissa suhteissa ja kiinnostuksen kohteissa. Taulukko 1. osoittaa, että muutokset ovat hyvin vähäisiä syntymävuoden mukaan tarkasteltuna. Nuorimmat taulukkoon mukaan luetut ovat vastaushetkellä olleet pääosin 14-vuotiaita (2008 syntyneet) ja vanhimmat (2005 syntyneet) 17-vuotiaita. Taulukossa on kunkin järjestötyypin toimintaan osallistuneiden prosenttiosuudet ikäluokastaan. Vaalenpunaisella värillä on merkitty kuhunkin järjestötyyppiin keskimääräistä useammin osallistuneet ikäluokat.

Taulukosta voi lukea, että 2008 syntyneet ovat useammin mukana järjestötoiminnassa kuin 2007 tai 2006 syntyneet. Järjestötoimintaan osallistumisen yleisyys siis putoaa hieman 14-vuotiaasta 16-vuotiaaksi. Selvintä – joskaan ei kovin dramaattista – tämä on luonnon- ja ympäristösuojelun, vertaistuki- ja muun sosiaalisen tuen järjestöissä sekä poliittisten lapsi- ja nuorisojärjestöjen toiminnassa.

Taulukon mukaan järjestötoiminnan yleisyys kuitenkin palautuu 17-vuotiailla. Esimerkiksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen järjestötyypissä nähdään väheneminen 16-vuotiaaksi saakka, mutta lukema tyypin toimintaan osallistuminen nousee korkeimmaksi 17-vuotiailla. Samaa ilmiötä voi lukea liikunnan ja harrastusten järjestötyypeissä. Uskonnollinen seurakunta- ja yhdistystoiminta harppaa 15-vuotiailla, selitys saattaa olla rippikouluikä.

Tulkitsen taulukkoa kokonaisuudessaan siten, että järjestötoiminta ei olennaisesti vaihtele teini-ikävuosina, kun asiaa arvioidaan ikäluokasta osallistuneiden määrällä. Tilannekuva muuttuu, kun vertaillaan tyttöjä ja poikia. Kuvio 1. osoittaa, että sukupuolten välillä on ero siinä, että poikien järjestöosallistumisen yleisyys vähenee 14 ikävuoden jälkeen, mutta tytöillä on harppaus eteenpäin. Kuviossa esitetään järjestötyyppeihin osallistumisen yhteismäärä.

Kuvion 1. muutosta tyttöjen osalta selittää merkittävältä osalta seurakuntatoimintaan osallistumisen yleistyminen 15-vuotiailla. Jos seurakuntatoimintaan ja uskonnolliseen yhdistystoimintaan osallistuminen jätetään ulos analyysista, näyttää osallistumisen muutos kuvion 2. mukaiselta.

Kuvion 2. perusteella yhdistystoiminnan yleisyys pojilla laskee jonkin verran 14-vuotiaista 16-vuotiaiksi, mutta tytöillä yleisyys ei juuri muutu. 17-vuotiaat tytöt ja pojat ovat mukana järjestötoiminnassa yleisemmin kuin 16-vuotiaat. Tarkastelu osoittaa siis pientä eroavuutta sukupuolten välillä.

Järjestötoiminta on merkittävää kaikille vastaajille

Kyselyssä kysyttiin myös kuhunkin järjestötyyppiin liittyen sen tärkeyttä vastaajalle. Vastaajat vastasivat viisiportaisen Likertin asteikolla välillä ”ei lainkaan tärkeä” (1) ja ”erittäin tärkeä” (5). Taulukossa 2. on tärkeyden keskiarvoja laskettu järjestötyypin mukaan toimintaan osallistuneiden keskuudessa. Järjestötyypeittäin koettu tärkeys vaihtelee, mutta sitä ei ole tarkoitus analysoida tässä. Kaikkien vastauksien keskiarvo on 3,35. Kuten taulukosta havaitaan kaiken järjestötoiminnan koettu tärkeys on korkeimmillaan 2008 syntyneillä eli 14-vuotiailla. Tämän jälkeen tärkeys putoaa hieman pysyäkseen sitten 17-vuotiaaksi saakka tasolla 3,33. Järjestötyypeillä on kuitenkin eroa: pääosin voi taulukon perusteella tulkita, että harrastusjärjestötoiminnan – mukaan lukien liikuntaseuratoiminta – tärkeys laskee ikävuosien lisääntyessä. Kulttuuri- ja opiskelijajärjestöjen ja, ainakin pääosin, yhteiskunnallisten järjestöjen toimintaan osallistumisen merkitys puolestaan kasvaa. Mielenkiintoinen seikka tulkittavaksi on, että monissa järjestötyypeissä merkitys on korkeimmillaan 16-vuotiailla (siis 2006 syntyneillä).

Taulukon perusteella nähtävät erot ikäryhmien välillä eivät ole kuitenkaan kovin merkittäviä. Taustalla tehty korrelaatioanalyysi osoittaa, että erot ovat pääosin tilastolliselta merkittävyydeltään vähäisiä ja voivat siis sisältää tilastollisia satunnaisuutta. Kokonaisvaltaisesti ottaen tulkitsen siten, että järjestötoiminnan merkityksessä nuorten näkökulmasta ei tapahdu keskimäärin mitään erityistä muutosta ikävuosien lisääntyessä: ei sen enempää sen hiipumista kuin korostumistakaan.

Edellä nähtiin, että tyttöjen ja poikien järjestöosallistumisen yleisyydellä on hienoisia eroja eri ikäisillä. Kuinka on järjestöjen koetun tärkeyden laita? Siitä on koostetietoa kuviossa 3. Sen perusteella tyttöjen kokema järjestötoiminnan merkitys laskee 14-vuotiaasta 16-vuotiaaksi, mutta nousee hieman lopuksi. Poikien järjestötoiminnan merkitys ei olennaisesti muutu iän mukana. Kuvion tiedot perustuvat kaikkien järjestötyyppien keskiarvoon. Kehityskulku näyttää päinvastaiselta kuin järjestöosallistumisen yleisyyttä kuvaava trendi (kuvio 2).

Blogin kirjoittaja

Kirjoittaja on Humakin TKI-lehtori sekä Kentaurin asiantuntija ja lasten ja nuorten harrastustoiminnan tutkija.

Pekka Kaunismaa, pekka.kaunismaa@kentauri.fi

_{Artikkelin toimituksesta vastaa toimituskunta, johon kuuluvat Raisa Omaheimo, Eeva Sinisalo-Juha ja Kimmo Lind.}