Järjestötoiminnasta nuoret saavat sosiaalisia taitoja ja itseohjautuvuutta

Nuorten yrittäjyys ja talous NYT on kerännyt tulevaisuuskyselyaineiston helmi- ja maaliskuun aikana 2023. Vastaajat olivat yläkoulun 8. ja 9. luokan sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoita. He ovat suurimmaksi osaksi vuosina 2005–2008 syntyneitä eli vastaamisajankohdan aikaan 14–17-vuotiaita nuoria. Osaamiskeskus Kentauri analysoi aineistoa syksyn 2023 aikana, ja asiantuntijamme Pekka Kaunismaa avaa tuloksia blogisarjassa.

Järjestötoiminnalla on vaikutuksia nuorten oppimiseen ja uusien asioiden saamiseen nuoren elämään. Tässä blogissa syvennetään kuvaa siitä, mitä järjestötoimintaan osallistuvat nuoret erityisesti saavat järjestötoiminnalta, tai toisesta suunnasta katsoen, millaisia vaikutuksia järjestötoiminnalla on siihen osallistuvalle nuorelle.

Järjestötoiminta vaikuttaa varsinkin nuoren ohjaamis-, johtamis- ja vaikuttamistaitoihin sekä ryhmässä toimimiseen. Myös nuoren itseohjautuvaan toimijuuteen merkitys on huomattava. Blogissa osoitetaan, miten näihin tutkimustuloksiin päästään Kentaurin käytössä olevan kyselyaineiston perusteella. Kyselyaineistoon vastasi keväällä 2023 yhteensä 4578 lähinnä 14–7-vuotiasta nuorta koko maasta.

Blogi liittyy aiemmin ilmestyneisiin kirjoituksiin Nuorista 87 % osallistuu järjestöjen toimintaan, Nuorten järjestötoimintaan osallistuminen ei juurikaan muutu teinivuosina ja Järjestötoiminnan tärkeyteen vaikuttaa moni tekijä nuoren elämässä. Niissä esitellään aineistoa ja tarkastellaan järjestöihin osallistumisen peruspiirteitä ja muutoksia 14–17-vuotiaiden vastaajien keskuudessa.

Harrastus- ja järjestötoiminnan vaikutukset nuoren elämään

Kyselyaineistossa kysyttiin kysymyssarja, joka kuului ”Arvioi, mitä seuraavista asioista olet saanut harrastus- ja yhdistystoiminnan kautta?” Kysymyksissä on erilaisia asioita 16 kappaletta, jotka karkeasti ottaen voidaan jakaa kolmeen laajempaan kategoriaan: yksilölliset taidot ja tiedot, itseohjautuvuuteen liittyvät kyvyt ja sosiaaliseen toimintaan liittyvät ominaisuudet. Taulukossa 1. on nähtävillä kysymysten aihealueet ja niiden prosenttiosuudet koko aineistosta. Prosenttiosuudet kuvaavat tässä sitä, mitä hyviä asioita kaikesta harrastus- ja järjestötoiminnasta saadaan erittelemättä, ovatko harrastukset ja toiminnan lajit yksilöllisiä tai yhdessä tehtäviä. Niitä, jotka eivät tunnista yhtään mainituista aiheista harrastus- ja järjestötoiminnasta opituiksi on 6,5 % vastaajista.

Kuten taulukosta nähdään, harrastus- ja järjestötoiminnasta opitaan ja saadaan kokonaisuudessaan kaikkia analysoitavia asioita monipuolisesti. Yleisimpiä ovat uusien tietojen, onnistumisen kokemusten ja uusien kavereiden ja tuttavien saaminen.

Seuraavassa analysoidaan, mitä nimenomaan järjestötoiminnasta saadaan. Tätä analysoidaan havainnoimalla järjestöaktiivisuutta ja peilaamalla järjestötoimintaa siihen, mitä laajemmin ottaen saadaan harrastus- ja järjestötoiminnasta. Oletetaan seuraavaa: jos järjestöaktiivit saavat enemmän irti kaikesta harrastus- ja järjestötoiminnastaan kuin keskimääräiset nuoret, on havaittava erotus ainakin pääasiassa järjestötoiminnan seurausta. Tähän oletukseen täytyy suhtautua aavistuksen varauksellisesti, sillä saattaa olla, että järjestötoiminnassa mukana olevat nuoret ovat muullakin tavoin aktiivisia harrastustoiminnassa. Esimerkiksi yhteiskunnalliseen järjestötoimintaan osallistuva nuori saattaa harrastaa lukemista, valokuvausta ja pelaamista. Aineistolla ei pystytä suoraan tunnistamaan, mikä on vaikuttava tekijä. Vertailemalla voidaan havaita kuitenkin todennäköisiä tekijöitä järjestötoiminnan vaikutuksista.

Järjestöissä mukana olevat oppivat monipuolisesti

Ensimmäisessä vertailussa tarkastellaan niitä, jotka ovat jossakin järjestön toiminnassa mukana, ja niitä, jotka eivät osallistu mihinkään järjestötoimintaan. Tieto on tiivistetty taulukkoon 2., jossa vaaleansinisellä värillä on yksilöllisten tietojen ja taitojen oppiminen, oranssilla itseohjautuvuuteen liittyvät kyvyt ja violetilla sosiaaliseen toimintaan liittyvät ominaisuudet.

Taulukosta 2. havaitaan, että järjestötoiminnasta saadaan erityisesti itseohjautuvuuteen ja sosiaaliseen toimintaan liittyviä asioita. Tietoja ja taitoja koskevassa oppimisessa ei ole eroa perusjoukkoon. Tämän voi tulkita siten, että järjestötoiminta tuo muuhun harrastustoimintaan erityistä lisäarvoa juuri itseohjautuvuuteen ja sosiaaliseen toimintaan liittyvissä asioissa. Kun taulukosta 2. katsotaan osallistujien ja ei-osallistujien erotusta, nähdään että suurin vaikutus on uusien kavereiden saamisessa sekä ryhmässä ja erilaisten ihmisten kanssa toimimisessa. Siis kaikenlaista saadaan, mutta eniten vuorovaikutussuhteita.

Vertailu kertoo karkean kuvan, mutta ongelma on, että suurin osa vastaajista (87 %) vastaa olevansa mukana jossakin järjestötoiminnassa. Vertailu siis osoittaa, että ne harvat, jotka eivät osallistu mihinkään järjestötoimintaan millään intensiteetillä eroavat tietyissä asioissa siitä valtajoukosta, jotka ovat mukana pienellä tai isommalla sitoutuneisuudella järjestöjen toiminnassa.

Vaikutus sosiaaliseen ja itseohjautuvuuteen toimijuuteen on huomattavaa

Kuvaa tarkennetaan jatkossa ottamalla huomioon järjestöosallistumisen tärkeys. Sitä kysyttiin 11 järjestökategoriassa (ks. blogi Nuorten järjestötoimintaan osallistuminen ei juurikaan muutu teinivuosina). Vastaajat ilmoittivat asteikolla 1–5 osallistumisen tärkeyden järjestötyypeittäin. Seuraavassa aineisto on jaettu korkeimman vastauksen mukaan. Yhden luokan muodostavat ne 1073 vastaajaa (23 % aineistosta), joiden korkein ilmoittama järjestöosallistuminen saa arvon 1–3. Toinen luokka muodostuu 1058 vastaajasta (23 %), joiden korkein järjestötoiminnan arvo saa lukeman 4 (tärkeä) ja kolmas luokka 1835 vastaajasta (40 %), joille ainakin yksi järjestötyyppi oli erittäin tärkeää (siis arvo 5). Tulokset ovat näkyvillä numeerisesti taulukossa 3. ja visuaalisena esityksenä kuvaajassa 1.

Taulukosta ja kuvaajasta nähdään, että mitä tärkeämmäksi järjestötoiminta koetaan, sitä enemmän siitä saadaan erilaisia hyötyjä. Havainto pätee kaikkeen muuhun kuin kielitaitoon ja digitaalisiin taitoihin.

Vertailtaessa taulukon 3. sarakkeita ”ei mitään järjestötoimintaa” ja ”järjestö1–3” voidaan päätellä, että järjestötoiminta, jota ei koeta kovin tärkeäksi, tuottaa jo positiivisia vaikutuksia itseohjautuvuuteen ja sosiaalisiin suhteisiin. Huomattavin vaikutus on asioissa, joissa muutos on prosenttiyksiköissä laskien suurinta. Kärkeen nousevat tässä uusien kavereiden ja tuttavien saaminen, ryhmässä toimiminen sekä suunnittelutaidot ja onnistumisten kokemuksen saaminen.

Havaittavat vaikutukset käyvät huomattavasti selvemmiksi, kun järjestötoiminta koetaan tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi. Itseohjautuvuuteen luokiteltujen muuttujien todennäköisyys nousee 18–28 prosenttiyksikköä, kun järjestön korkeimmaksi mainittu tärkeys nousee arvosta 3 arvoon 5. Sosiaalisten muuttujien nousu on vielä hieman selvempää, sillä niiden arvot nousevat 21–31 prosenttiyksikköä. Tietojen ja taitojen oppimisessa nousua on uusien tietojen saamisessa (13 %-yksikköä) ja talouteen liittyvissä taidoissa (9 %-yksikköä). Kielitaidossa ja digitaalisissa taidoissa ei järjestötoiminnalla ole mitään havaittavaa vaikutusta. Tiedollinen oppiminen on tärkeä asia, mutta näyttää siltä että sitä on saavutettavissa muulla harrastustoiminnalla, ja järjestötoiminta antaa nostaa sen todennäköisyyttä vähän verrattuna itseohjautuvuuden ja sosiaalisen toiminnan kehittymiseen. Tiedollinen oppiminen on kuitenkin aktiivisimmillakin järjestöosallistujilla kolmanneksi tärkein harrastus- ja järjestötoiminnasta saatava asia. Kun järjestötoimintaa ei ole, tai sen merkitys ei ole suuri, tiedollinen oppiminen on selvästi tärkein harrastustoiminnasta saatava asia. Kuvaajassa 3. tiivistetään tietoa vielä tarkastelemalla edellisten taulukoiden tietoja suhteellisen muutoksen mukaan. Taulukkoon on laskettu indeksi, jossa indeksiarvon 100 saa niiden osuus, jotka eivät osallistu järjestötoimintaan. Muut arvot saadaan laskelmalla osuus ja kertomalla se ei-järjestöosallistujien osuudella. Niiden arvot siis indikoivat sitä, miten järjestötoiminta tuottaa seurauksia kyseisille asioille.

Taulukon 4. perusteella on havainnollista pohtia kysymystä, mihin asioihin tärkeäksi koetulla järjestötoiminnalla on suurin merkitys. Seuraavaksi listataan oikeanpuolimmaisen sarakkeen lukemat. Niiden järjestys siis kertoo siitä, mitkä ovat yleisimmät aktiivisesta järjestöosallistumisesta saatavat asiat.

Ohjaamistaidot ja vaikuttamisosaaminen ovat vaikutusten kärjessä

Ensimmäiseksi, arvolla 321, sijoittuu ohjaamisen ja johtamisen taidot. Sen esiintymisen todennäköisyys siis kasvaa yli kolminkertaiseksi, kun vertaillaan järjestötoimintaan osallistumattomia niihin, jotka kokevat ainakin jonkin järjestöosallistumisensa erittäin tärkeäksi. Erityisen voimakas nousu on, kun järjestötoiminta koetaan erittäin tärkeäksi. Ohjaamisen ja johtamisen taidot ovat ehkä yllättäväkin vertailun voittaja. Niiden mainitseminen harrastus- ja järjestötoiminnasta saatavaksi asiaksi on varsin harvinaista (joka kuudes), jos järjestöosallistumista ei ole. Joka toinen erittäin tärkeäksi järjestötoimintansa kokeva mainitsee sen. Ero on päivänselvä ja selittyy järjestötoimintaan liittyvillä kokemuksilla.

Toiseksi vertailussa nousee, arvolla 278, yhteisiin asioihin vaikuttamisen taidot. Vaikuttaminen on tärkeä järjestötoiminnan perusajatukseen liittyvä asia, ja se näkyy selvästi aineistossa. Vaikuttamistaitojen todennäköisyys kasvaa varsin selvästi järjestötoiminnan tärkeyden mukana. Kun joka seitsemäs järjestötoimintaan osallistumaton kokee saavansa harrastustoiminnasta vaikuttamisen taitoja, niin siten sanoo lähes kaksi viidestä järjestötoimintansa erittäin tärkeäksi kokevista.

Sosiaalista pääomaa ja esiintymistaitoja

Kolmanneksi vertailussa sijoittuu ryhmässä ja erilaisten ihmisten kanssa toimiminen. Järjestötoiminta yhdistää ja kytkee ihmiset toisiinsa. Järjestötoiminta luo sosiaalista pääomaa. Vaikutus on varsin huomattava jo vähemmän tärkeäksi koetun järjestötoiminnan yhteydessä.

Esiintymis- ja viestintätaidot on vertailun neljäs. Järjestötoiminta muodostaa vuorovaikutusareenan, jossa oman toiminnan esittäminen ja asioiden ilmaiseminen on tärkeää. Erityisen tärkeää se on kulttuurialan yhdistyksissä, kuten musiikin tai tanssin järjestöissä. Esiintymis- ja viestintätaitojen merkitys korostuu, kun järjestötoiminta koetaan tärkeäksi.

Suunnittelutaidot ytimessä vaikutuksista itseohjautuvuuteen

Suunnittelutaidot osoittautuu keskeiseksi itseohjautuvuuteen liittyvistä vaikutuksista. Se korostuu jossain määrin verrattuna oma-aloitteisuuteen, onnistumisen kokemuksiin, hyvinvoinnista huolehtimiseen ja taitoihin ongelmanratkaisu- ja ristiriitatilanteissa. Nuorten järjestöaktiivisuus vaikuttaa kuitenkin kaikkiin näihin. Tilastollisesti todennäköisyys, että harrastus- ja järjestötoiminnalla on näitä vaikutuksia on puolitoistakertainen tai kaksinkertainen verrattuna niihin, jotka eivät osallistu järjestötoimintaan. Suunnittelutaidot poikkeaa muista mainituista siinä, että myös epäintensiivisen järjestötoiminnan vaikutus on vähintäänkin kohtalainen.

Onnistumisen kokemuksia ja oma-aloitteisuutta harrastus- ja järjestötoiminnan seurauksina nuoret kokevat erittäin yleisesti. Karkeasti arvioiden kaksi kolmesta kaikkein järjestöaktiivisimmista (Järjestö 5) kokee saavansa näitä asioita. Suhteellisesti järjestötoiminnan vaikutus niihin ei kuitenkaan ole vertailussa erityisen voimakas. Tämä johtuu siitä, että niitä saadaan varsin yleisesti myös muusta harrastustoiminnasta – yksilöllisistä tai muissa kuin järjestökonteksteissa harrastettavista. Kun kysymyksessä on laajasti ottaen vapaa-ajan toiminta, on hyvin odotettavaa, että onnistumisen ja oman aktiivisuuden kokemukset ovat tärkeitä toiminnan vaikutuksia.

Uutta tietoa saadaan järjestötoiminnasta

Saman voi todeta uuden tiedon muodostumisesta. Se on ominaista monelle järjestötoiminnan lajille. Ajateltakoon esimerkkinä pienoismallien rakentamista, urheilulajin harrastamista tai ympäristönsuojeluun vaikuttamista. Kaikissa niissä tiedonmuodostus ja -hallinta harrastuksen, lajin tai toiminnan erityisestä kohteesta on olennaista. Uutta tietoa saadaan järjestötoiminnassa, mutta sitä saadaan myös muissa harrastamisen ympäristöissä.

Mielenkiintoinen havainto on, että kielitaitoon ja digitaalisiin taitoihin järjestöaktiivisuudella ei näytä olevan mitään vaikutusta. Ne ovat tietenkin tärkeitä taitoalueita, joiden merkitys tulevaisuudessa oletettavasti vain tulee tärkeämmäksi. Voi kysyä, miksei järjestöaktiivisuus vaikuta niihin lainkaan. Onko nuorten järjestötoiminta jäänyt jälkeen digitaalisten ratkaisujen hyödyntämisestä ja kielten moninaisuudesta?

Blogin kirjoittaja

Kirjoittaja on Humakin TKI-lehtori sekä Kentaurin asiantuntija ja lasten ja nuorten harrastustoiminnan tutkija.

Pekka Kaunismaa, pekka.kaunismaa@kentauri.fi

_{Artikkelin toimituksesta vastaa toimituskunta, johon kuuluvat Raisa Omaheimo, Eeva Sinisalo-Juha ja Kimmo Lind.}