Järjestötoiminnan tärkeyteen vaikuttaa moni tekijä nuoren elämässä

Nuorten yrittäjyys ja talous NYT on kerännyt tulevaisuuskyselyaineiston helmi- ja maaliskuun aikana 2023. Vastaajat olivat yläkoulun 8. ja 9. luokan sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoita. He ovat suurimmaksi osaksi vuosina 2005–2008 syntyneitä eli vastaamisajankohdan aikaan 14–17-vuotiaita nuoria. Osaamiskeskus Kentauri analysoi aineistoa syksyn 2023 aikana, ja asiantuntijamme Pekka Kaunismaa avaa tuloksia blogisarjassa

Tässä blogissa tarkastellaan nuorten järjestötoimintaan osallistumisen tärkeyttä. Tärkeyden kokemus kertoo monesta asiasta järjestötoiminnassa. Siitä, että se on motivoivaa, hauskaa ja antoisaa. Siitä, että se on osa omaksi koettua ja osa persoonallista kasvua. Siitä, että siitä saa oppimisen kokemuksia, kavereita, tietoja ja taitoja. Kaiken toiminnan toki tarvitse olla tärkeäksi koettua. Järjestötoiminnalla voi olla myös merkittävät hyötynsä, vaikka se olisi motivoivaa, antoisaa ja seurauksia tuottavaa vain satunnaisesti.

Blogi liittyy aiemmin ilmestyneisiin kirjoituksiin ”Nuorista 87 % osallistuu järjestöjen toimintaan” ja ”Nuorten järjestötoimintaan osallistuminen ei juurikaan muutu teinivuosina”.

Niissä esitellään aineistoa ja tarkastellaan järjestöihin osallistumisen peruspiirteitä ja muutoksia 14–17-vuotiaiden keskuudessa.

Järjestöjen tärkeys

Kyselyssä järjestöosallistumisen tärkeyttä kysyttiin jokaisen järjestötyypin osalta kysymyksellä ”Kuinka tärkeää osallistuminen tähän toimintaan sinulle on?”. Vastaus annettiin Likertin asteikolla 1–5, jossa 1 tarkoittaa ”ei lainkaan tärkeä” ja 5 ”erittäin tärkeä”. Taulukosta 1. näkyvät vastausten määrät järjestötyypeittäin. Yleisin vastaus oli 3 eli tärkeys arvioidaan tavanomaisimmin keskivaiheilla olevaksi. Vastaukset 4 ja 5 ovat selvästi yleisempiä (sisältäen lähes 44 % vastauksista) kuin ei-tärkeän pään vastukset 1 ja 2 (joita oli vajaat 28 %). Vastaajat käyttivät kuitenkin koko skaalaa yleisesti, mistä voi päätellä, että järjestöjen toimintaan osallistuminen todella vaihtelee varsin vähämerkityksisestä mukana olemisesta henkilökohtaisesti todella merkittävään tekemiseen.

Järjestötoiminnan tyyppi vaikuttaa tärkeyden kokemukseen

Kiinnostavaa on järjestötyyppien keskinäinen vertailu. Järjestötyyppeihin osallistuminen vaihtelee suuresti (ks. blogi ”Nuorista 87 % osallistuu järjestöjen toimintaan”). Osallistumisen tärkeyden osuudet eri järjestötyypeissä ovat näkyvissä kuviossa 1. Siitä nähdään, että tärkeyden kokemus vaihtelee varsin selvästi. Liikuntaseuroihin kuulumisen nuoret vastaajat kokevat keskimäärin tärkeämmäksi kuin muiden järjestötyyppien. Vastauksia 1 tai 2 on noin 17 % ja vastauksia 4 tai 5 on selvästi yli puolet eli 60 %. Toisessa ääripäässä ovat opiskelijajärjestöjen, poliittisen puolueen lapsi- tai nuorisojärjestön sekä nuorten harrastusjärjestöjen osallistujat. Näissä järjestötyypeissä vastaukset 1 tai 2 ovat yleisempiä kuin vastaukset 4 tai 5.

Vaihtelua voidaan kuvata myös tärkeyden keskiarvolla. Ne ovat esillä taulukossa 2. Siitä näkyy myös vastausten keskiarvot sukupuolittain. Sukupuolten erot eivät ole pääosin kovin suuria. Poikien ja tyttöjen tärkeimmiksi kokemat järjestötyypit ovat jokseenkin samoja. Poikien keskuudessa korostuvat suhteellisesti vaikuttajaryhmät ja muut harrastusjärjestöt. Tytöt kokevat yhteiskunnallisen vaikuttamisen järjestöihin ja liikunta- ja urheiluseuroihin osallistumisen poikia useammin tärkeäksi. Muun sukupuoliset arvioivat järjestöosallistumisensa yleisesti poikia ja tyttöjä vähemmän tärkeäksi. Näin on kaikkien järjestötyyppien osalla, mutta erityisen suureksi ero venähtää liikuntaseuroihin ja muihin harrastusjärjestöihin osallistumisessa. Sen sijaan vaikuttajaryhmiin ja –verkostoihin osallistuminen on heille erityisen tärkeää.

Mistä toimintaan osallistumisen tärkeys muodostuu?

Järjestötoiminnan keskimääräistä tärkeyttä voi tulkita monella tapaa. Korkeaksi koettu tärkeys kertoo kenties eniten järjestötoimintaan liittyvän harrastuksen ja siihen liittyvien sosiaalisten suhteiden intensiivisyydestä. On oletettavaa, että liikuntaseuratoiminnassa ja kulttuurialan järjestöissä nämä ovat tyypillisesti korkealla. Toiminnalle näissä järjestötyypeissä on leimallista tavoitteellinen ja usein kilpailuihin, otteluihin, esiintymisiin tai näytöksiin tähtäävä ryhmätoiminta.

Toisaalta tärkeyden kokemus saattaa liittyä järjestötoimintaan liittyvien tavoitteiden yleisestä merkittävyydestä, arvostettavuudesta ja arvokkuudesta. Näin voisi tulkita vaikuttamisryhmätoiminnan ja yhteiskunnallisten vaikuttamisen järjestöjen suhteellisen korkeaa sijoittumista vertailussa.

Suhteellisesti vähemmän tärkeiden järjestötyyppien joukossa on opiskelijajärjestötoiminta. Oletettavasti se on intensiivisyydeltään useita muita tyyppejä keveämpää ja kenties keskimäärin vähemmän sitovaa. Tavanomaisesti se liittyy vain joihinkin asioihin tai hetkiin kouluympäristössä ja vapaa-ajassa. Siten on ymmärrettävää, että harvemmat nuoret kokevat sen tärkeäksi. Sama saattaa liittyä esimerkiksi nuorten harrastusjärjestöihin, joita ovat esimerkiksi 4H, Partio tai muut nuorille kohdistuvat vapaa-ajan järjestöt.

Vähemmän tärkeäksi koetulla järjestötoiminnalla saattaa kuitenkin olla huomattavia seurauksia. Epäintensiivinen tai satunnainen järjestötoimintaan osallistuminen voi saada aikaan vaikutuksia samantapaisesti kuin säännöllinen ja intensiivinen. Se voi luoda merkittäviä oppimiskokemuksia, tarjota tietoja ja taitoja, laajentaa sosiaalisia piirejä ja tuttuussuhteita sekä tuoda arvostusta. Tällaisia vaikutuksia tarkastellaan myöhemmin ilmestyvässä blogissa tarkemmin.

Vaikuttavatko myös nuoren perhe ja taustatekijät tärkeyden kokemukseen?

Seuraavassa tarkastellaan koulumenestyksen ja vanhempien koulutustason vaikutusta koettuun järjestötoiminnan tärkeyteen. Aluksi on hyvä tunnistaa, että sekä oma koulumenestys että vanhempien koulutustaso vaikuttavat siihen, miten todennäköistä järjestötoiminnassa mukana oleminen on. Paremmin koulussa menestyvistä ja parempien perheiden nuorista suurempi osuus osallistuu järjestötoimintaan. Mutta sitten kun nuori osallistuu järjestötoimintaan, vaihteleeko sen merkitys? Kokevatko paremmin koulussa menestyvät ja parempien perheiden nuoret järjestötoiminnan merkityksen korkeammaksi kuin ne, joilla menestys tai tausta eivät ole yhtä hyviä?

Asiaa valaisee korrelaatiokertoimien tarkasteleminen. Positiivinen korrelaatio kertoo, että kahden valitun muuttujan välillä on yhteys, ja negatiivinen että yhteys on käänteinen. Tarkastelun hypoteesina on, että koulumenestys tai vanhempien koulutustaso eivät vaikuttaisi järjestötoiminnan tärkeyden kokemiseen. Tärkeys muodostuisi siinä tapauksessa mitä ilmeisimmin toiminnasta itsestään, ei osallistujan taustatekijöistä. Taulukossa 3 esitetään korrelaatiokertoimet ja niiden merkitsevyysaste. Tähdellä tai kahdella merkityissä on kysymys tilastollisesti merkittävästä tai erittäin merkittävästä yhteydestä. Ilman tähteä olevien korrelaatioiden välillä on yhteys, joka kuitenkin saattaa olla tilastollisesti epäluotettava eli se saattaa olla sattumaakin. Koulumenestystä indikoi viimeisen peruskoulun todistuksen lukuaineiden keskiarvo ja vanhempien koulutustasoa korkein tutkinto heidän saavuttamista.

Taulukosta havaitaan, että koulumenestys ja vanhempien koulutustaso selittää joidenkin järjestötyyppien osallistumisen koettua tärkeyttä. Erityisesti liikuntaseura- ja kulttuurijärjestöaktiivisuus yhdistyy koulumenestykseen ja vanhempien koulutustasoon. Muiden järjestötyyppien kohdalla tilastollisesti luotettavia yhteyksiä on koulumenestykseen (luonnon- ja ympäristönsuojelujärjestöt, uskonnolliset järjestöt ja seurakunnat sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen järjestöt). Perhetaustan tai koulutustason vaikutuksesta ei muita tilastollisesti luotettavia havaintoja ole. Pääsääntöisesti kuitenkin näyttää taulukon perusteella, että yhteys koulumenestykseen ja perhetaustan pääomiin on olemassa.

Koulumenestyksellä on vaikutus tärkeyden kokemukseen

Edellä mainittu hypoteesi ei siis pidä paikkansa. Järjestötoiminnan tärkeys ei riipu pelkästään toiminnasta itsestään, vaan selittyy osittain myös osallistujan taustatekijöillä. Miten tämä pitäisi ymmärtää? Selitysmalleja voi olla ainakin kaksi.

Yksi näkökulma on, että taustalla olevat erot selittävät yhdistystoiminnassa käytettävissä olevia resursseja: mitä paremmin koulu- tai perhetausta resursoi tietoja, taitoja ja sosiaalisia kykyjä, sitä tärkeämmäksi järjestötoiminta muodostuu. Jos tämä pitää paikkansa, omaan oppimiseen perustuva koulumenestys resursoi enemmän kuin perhetausta. Tiivistäen oppimispääoma on tärkeämpi kuin yhteiskunnallisen aseman sosiaalinen pääoma.

Toinen näkökulma on, että järjestötoiminnassa itsessään on rakenteita, jotka motivoivat ja kannustavat enemmän nuoria, joilla on oppimisen tai aseman tuomia resursseja. Heikommista lähtökohdista tulevat voivat kokea myös sulkemista tai syrjimistä, mikä näkyy vähentyneenä tärkeyden kokemuksena. Tässäkin selitysmallissa huomio kiinnittyy siihen, että perhetaustan mukainen sosiaalinen asema on vähäisempi selittävä tekijä kuin oppimisen kautta saavutettu.

Blogin kirjoittaja

Kirjoittaja on Humakin TKI-lehtori sekä Kentaurin asiantuntija ja lasten ja nuorten harrastustoiminnan tutkija.

Pekka Kaunismaa, pekka.kaunismaa@kentauri.fi

_{Artikkelin toimituksesta vastaa toimituskunta, johon kuuluvat Raisa Omaheimo, Eeva Sinisalo-Juha ja Kimmo Lind.}