Mikä on harrastamista ja mikä hengailua?

Selkoa käsitesoppaan

Aino Tormulainen hyppäsi Osaamiskeskus Kentaurin tutkijaksi viime elokuussa, kun Kentauri kuopi itseään vauhtiin. Nopeasti kävi ilmi, että monet käsitteet kaipaavat määrittelyä.

Kentauri on nuorisoalan osaamiskeskusten joukossa ”järjestö-oske”, jonka keskiössä on nuorisoalalla toimivien järjestöjen tilannekuva ja vaikuttavuus. Lähdin innolla nuorisojärjestötutkimusta kohti. Alussa into vei mukanaan ja ajattelin toki tietäväni, minkä kanssa olemme tekemisissä. Otin keskeiset käsitteet annettuina ja lähdin etenemään. Melko pian tutkija sisälläni ryhtyi kuitenkin kyseenalaistamaan toistuvasti haasteita aiheuttanutta käsitteistöä.

Mitä milläkin sanalla ‒ nuorisojärjestö, nuorisoalan järjestö, harrastus- nuorisojärjestö ‒ oikeastaan tarkoitetaan? Millä kentällä Kentaurissa tosiasiassa liikutaan ja kuinka sitä rajataan? Taisinpa todeta, että käsissämme on melkoinen käsitesoppa, eikä se hämmentäjien määrällä ainakaan siitä välttämättä paremmaksi muutu. Oli siis istuttava alas ja pureskeltava, pohdittava ja tarkasteltava keskeisiä käsitteitä.

Olen mukana tutkimassa nuorten harrastus- ja järjestötoiminnan vaikutuksia nuorten kasvuun, osallisuuteen ja yhteiskuntaan. Lähdin alkuun liikkeelle näiden annettujen käsitteiden kanssa.

Mitä harrastus ja harrastaminen oikeastaan tarkoittavatkaan?

Etenkin harrastuksen käsite tuntui aiempaan tutkimus- sekä yleis- ja kokemustietoon nojaten pitkän aikaa ihan simppeliltä. Syksyn mittaan valmistelimme tutkimusosiossamme nuorille vastattavaksi tarkoitettua TATin Tulevaisuuskyselyä moninäkökulmaisessa asiantuntevassa ryhmässä. Mitä pidemmälle yhteiset pohdinnat kysymyksistä ja niiden muotoiluista etenivät, sitä haastavammaksi myös harrastamisen käsite ja kategorisointi muuttui.

Tarkat vai yleiset kategoriat?

Kävimme monia hyviä keskusteluja vapaa-ajan, harrastamisen, nuorten elämän ja arjen sekä toimintaympäristön ja ajankohtaisten muutosten ympärillä. Vähä vähältä yhä enemmän innostuen, ja hiukan ahdistuenkin harrastuskysymysten muotoilun äärellä, havaitsin niin tutkimuksista kuin ajankohtaisesta mediastakin enemmän ja enemmän harrastuksia ja kategorioita, jotka olimme ehkä unohtaneet tai unohtamassa. Miten esimerkiksi lemmikit? Entä Tarot-korteista ennustaminen ja roolipelaaminen? Minkä alle mikin laitetaan?

Onko meidän puoleltamme arvostuksen osoitus, jos nimeämme nuoren ehkä harvinaisemman harrastuksen (erittäin pitkässä) kysymyslistassamme ja siten osoitamme tuntevamme myös marginaalisempaa kenttää vai kattaako kohta ”Muu, mikä?” kaiken harvinaisemman? Arvotammeko ja määritämmekö kyselyn valinnoillamme harrastamiseksi jotain asiaa enemmän kuin toista?  Mitä saavutamme mahdollisimman laajoilla yläkategorioilla, kuten ”käsityöt” ja ”musiikki”? Näiden pohdintojen äärellä oltiin loppusyksyllä, kun suhteutettiin kysymyksiä ja saatavia tuloksia tutkimusasetelmaan ja tutkimuskysymyksiin. Mitä ja millä tarkkuudella tutkimuksen kannalta haluamme selvittää?

Harrastaminen on enemmän kuin ajanviettoa

Monta kertaa avasin suuni kysyen uudelleen: mitä harrastus ja harrastaminen oikeastaan tarkoittavatkaan? Yhteisymmärryksessä kyselyn valmistelussa rajasimme harrastamista luonnehtiviksi määreiksi suunnilleen seuraavaa: harrastaminen on ”enemmän” kuin vain vapaa-ajan viettäminen. Harrastaminen on suhteellisen säännöllistä, muttei sen tarvitse olla viikoittaista. Harrastamista ohjaa enimmäkseen sen tekemisestä saatava mielekkyys.

Määritelmää ja rajausta onnistuimme tekemään myös poissulkemisilla. Kavereiden kanssa ostoskeskuksessa hengailu tai television katselu ja löhöily ovat enemmänkin tapoja viettää vapaa-aikaa kuin harrastuksia. Nuorten arkielämään nykyisin kuuluva ”somettaminen” eri muotoineen on nuorille ikään kuin ”ilmaa, jota he hengittävät”, ei sinänsä harrastus, vaikka esimerkiksi videoiden tekeminen voi jollekin nuorelle olla myös harrastus. Päätön kuljeskelu ja kävely ei suoranaisesti ole harrastus, mutta ”luonto- ja eläinharrastuksen” alle tai kohtaan ”muu” vastaajanuori voi senkin merkitä.

Ratkaisuna listasimme suuruus- ja tunnettuusluokaltaan viisitoista suhteellisen samantasoista harrastusmuotoa sekä kohdan ”Muu, mikä”, joiden alle erilaisten spesifimpien harrastamisen muotojen voi ajatella asettuvan. Vastaajan toivotaan lisäksi täsmentävän, harrastaako hän yksin/omatoimisesti, ryhmämuotoisesti/ohjatusti vai verkossa ja kuinka merkitykselliseksi 1‒5 asteikolla harrastuksen itselleen kokee. Lisäksi päätimme jakaa harrastamisen ensin harrastusteemoihin ja sen jälkeen tiedustella osallistumista organisoituun ja ohjattuun yhdistys- tai ryhmätoimintaan.

Kysely lähtee kouluihin ja oppilaitoksiin nuorten vastattavaksi ennen hiihtolomia. Jännityksellä odotamme, miten kysymysmuotoilut ymmärretään ja kuinka ne toimivat. 

Kevään julkaisu jatkaa pohdintaa

Tehtävä ei ole ollut ihan niin simppeli ja helppo kuin sitä aloittaessani ajattelin. Näiden kyselyyn liittyvien kysymysten ja harrastamisen käsitteen pohtimisen rinnalla etenkin tutkimusasetelman kriittinen tarkastelu on ollut tarpeen. Syyskuusta alkaen olemmekin pyöritelleet tutkimukseen liittyvää käsitteistöä sekä sitä, kuinka tästä kaikesta todella saadaan selvyyttä: Mikä vastaa mihinkin ja minkä tasoisia tuloksia on odotettavissa? Mitä vielä voitaisiin tehdä ja ottaa huomioon?

Tutkimusasetelmassa keskeisiä ovat lisäksi kasvun ja osallisuuden käsitteet, joiden parissa tutkimusporukkamme istuikin virtuaalisen pöydän äärellä syksyn mittaan useammankin kerran. Niistä sekä tässä lyhyesti raapaistun harrastamisen käsitteen eri puolista tulemme kirjoittamaan lisää keväällä 2021.

Aino Tormulainen
Kirjoittaja työskentelee Humakissa tutkijana ja Kentaurissa tiedontuotannon kehittämisen parissa.
aino.tormulainen@kentauri.fi

Artikkelin toimituksesta vastaa toimituskunta, johon kuuluvat Eeva Sinisalo-Juha, Pekka Kaunismaa, Kimmo Lind ja Raisa Omaheimo.