Kaksi nuorisoalan järjestökentän tulevaisuusskenaariota
Kimmo Lind kokosi kaksi erilaista tulevaisuusskenaariota syksyllä 2023 toteutetun e-Delfoin pohjalta. Lue, mikä nuorisoalan järjestökentän mahdollinen tulevaisuus voi olla.
KOKO BLOGISARJA NYT MYÖS YHTENÄ PDF-JULKAISUNA.
Vuoden 2023 loppupuolella toteutettu e-Delfoi-paneeli hahmotti ehkäisevän työn merkitykseen ja toiminnan monipuoliseen uudistumiseen luottavaa tulevaisuuskuvaa nuorisoalan järjestöistä. Paneeliin osallistuneet 34 järjestöalan asiantuntijaa ajattelivat, että nuorisoalan järjestöjen myönteinen tulevaisuus edellytti kuitenkin riittävää julkista rahoitusta.
Tässä blogissa tarkastelen kyseisen e-Delfoin pohjalta, millaiset kaksi skenaariota nuorisoalan järjestöille voitaisiin hahmottaa. Skenaarioiden muodostamisessa on e-Delfoin tulosten lisäksi hyödynnetty Kentauri keskustelee -tilaisuuksien pohjalta tehtyjä havaintoja sekä muutamia keskeisiä järjestöjen toimintaympäristön muutoksia tarkastelleita tutkimuksia. Todettakoon, että tässä blogissa esittämäni skenaariot ovat melko heuristisesti muodostettuja, vapaamuotoisia ja näkemyksellisiä. Ne pohjautuvat nykyisin saatavilla olevaan tietoon, mutta tätä tietoa ei ole muodostettu erityisen laaja-alaisesti hyödyntäen esimerkiksi skenaariotyöskentelylle ominaista tulevaisuustaulukointia (ks. Linturi & Kuusi 2022; Rubin 2004). Verrattuna esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestöistä tehtyyn kolmeen tulevaisuusskenaarioon (Aalto-Kallio & Mäkipää & Kittilä & Inkinen 2023), on tämän blogin skenaariotyöskentelyn tausta-aineisto lähtökohtaisesti kapeampi. Tästä huolimatta uskon ja toivon, että tässä esittämäni kaksi skenaariota esittävät mahdolliset ääripäät nuorisoalan järjestöjen tulevaisuuksista noin viidentoista vuoden päähän. Voi hyvin olla, että todellisuus tulee asettumaan johonkin näiden kahden skenaarion välimaastoon, mutta yhtä lailla mahdollista on, että negatiivinen tai positiivinen skenaariokin voi sellaisenaan myös toteutua. Ratkaisevaa on, miten hyvin tai huonosti kukin nuorisoalan järjestö yksin ja kaikki yhdessä työskentelevät tulevaisuutensa eteen.
Skenaarioiden taustaksi otan esille kolme mielestäni keskeisintä nuorisoalan järjestöjen toimintaympäristöön vaikuttavaa teemaa:
a) nuorisoalan järjestöjen poliittisen toimintaympäristön muutokset,
b) toiminnan taloudellisten edellytysten muutos, ja
c) järjestöjen hybridisoitumiseen liittyvät muutokset.
Poliittisen toimintaympäristön muutoksia
Soste ry:n tekemissä skenaarioissa (Aalto-Kallio ym. 2023) sosiaali- ja terveysjärjestöjen poliittisen toimintaympäristön tarkastelu rajattiin kahteen isoon näkökulmaan: hyvinvointiin ja luottamukseen. Näillä molemmilla nähtiin olevan keskeinen rooli sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteiskunnallisen tehtävän ja aseman kannalta. Kyseisissä skenaarioissa sosiaali- ja terveysjärjestöjen keskeisinä tehtävinä oli tunnistaa erilaisia hyvinvoinnin haasteita sekä tehdä hyvinvointia ja terveyttä edistävää työtä täydentämällä julkisia palveluita. Sosiaali- ja terveysjärjestöt toimivatkin eri ihmisryhmien intressien esilletuojina, sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollistajina, ja usein myös heille tarpeellisten palveluiden tuottajina (Lind 2020). Luottamuksen näkökulma puolestaan kytkeytyi puolestaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen keskeiseen rooliin kansalaisyhteiskunnan toimijoina ja demokratian vahvistajina. Järjestöissä toimiminen lisää ihmisten yhteenkuuluvuutta, kasvattaa ymmärrystä myös toisenlaisten näkemysten arvokkuudesta ja luo luottamusta yhteiskunnan toimivuuteen.
On hyvä kysymys, millaisena sitten nuorisoalan järjestöjen yhteiskunnallinen asema ja rooli verrattuna sosiaali- ja terveysjärjestöihin näyttäytyy. Yleisesti voidaan sanoa, että nuorisoalan järjestöjen kenttä on jonkin verran heterogeenisempi tarkoituksiltaan ja tehtäviltään. Kentällä on sosiaaliseen vahvistamiseen ja nuorisokasvatukseen perustuvia palveluntuottajajärjestöjä, lukuisia harrastus- tai vapaa-ajan järjestöjä, aktivistijärjestöjä, intressipohjaisia järjestöjä, poliittisia järjestöjä sekä kristillisiä järjestöjä (Laitinen & Taavetti 2016). Intressi ja pyrkimys edustaa jäseniä tai kohderyhmiä ei ole nuorisoalan järjestöille keskeistä, ehkä aktivisti- ja intressijärjestöjä lukuun ottamatta. Niillä kaikilla on tietenkin myös oma autonomiansa ja toiminnan tarkoituksensa, mutta ollakseen valtionapukelpoisia on niiden toimittava myös edistämällä nuorisolain 2 §:n tavoitteita ja lähtökohtia (OKM 2023). Nuorisolaki painottaa tässä mielessä erityisesti nuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien tukemista, mutta myös yleisemmin esimerkiksi nuorten kasvun, itsenäistymisen ja harrastamisen ja kansalaisyhteiskunnassa toimimisen tukemista (Nuorisolaki 1285/2016).
Valtiollisen rahoittajan ja nuorisolain näkökulmasta nuorisoalan järjestöjen toiminnan tulisi siis selkeästi olla nuoria tukevaa, ei korjaavaa. Toisaalta esimerkiksi valtion nuorisoneuvoston yhtenä keskeisenä tehtävä on tehdä nuorisopoliittisia aloitteita ja esityksiä sekä selvittää laaja-alaisesti nuorten hyvinvointia (Valtion nuorisoneuvosto 2023 & 2024). Tämä hyvinvointi- ja nuorisopoliittinen painotus mahdollistaa näkökulmia myös korjaavaan toimintaan, mikä tietysti lähtökohtaisesti kuuluu Suomessa julkisen sektorin tehtävänkuvaan. Nuorisoalan järjestöjen tulevaisuutta koskeneen e-Delfoin tulosten näkökulmasta on myös nuorisoalan järjestöissä tapahtunut siirtymää nuorten osallisuutta ja kansalaistoimintaa tukevasta toiminnasta kohti nuorten ja erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien korjaamista – ja siten kohti laaja-alaista hyvinvointipolitiikkaa. Järjestöjen oma poliittisuus on samanaikaisesti liudentunut. Tässä mielessä nuorisoalan järjestökenttä on teemallisesti lähentynyt sosiaali- ja terveysjärjestöjen kenttää. Julkissektorin tarve nuorisoalan järjestöjen tämän suuntaiselle toiminnalle ja palveluille on ollut kasvava. Toinen ilmaisu asialle on todeta, että järjestöt on rahoituksella aiempaa selvemmin kytketty julkisen sektorin strategisiin tavoitteisiin (ks. Ruuskanen, Jousilahti, Faehnle, Kuusikko, Kuittinen, Virtanen & Strömberg 2020). Eräs e-Delfoi-panelisti toi kommentissaan esille, että tämä kytkös on muuttumassa vieläkin lyhytjänteisemmäksi:
”Selvää on, että kulloinenkin hallitus tavoittelee "pikavoittoja" ja näissä kysymyksissä helpointa on korostaa ja panostaa korjaavaan työhön. Etenkin nyt, kun tiedetään tukipalvelujen ja mielenterveysavun saamisen vaikeudet. Pitää tietenkin laittaa palvelut kuntoon, jotta nuoret saavat oikea-aikaisesti tarkoituksenmukaista tukea, mutta samanaikaisesti pitää panostaa myös edistävään ja ehkäisevään työhön. Painopiste pitää saada ennen pitkää edistävään ja ehkäisevään työhön, sillä mikään resurssi korjaavassa työssä ei tule riittämään, ellei pystytä ajoissa katkaisemaan kehityskulkuja, jotka johtavat ongelmien kasautumiseen sekä pahentumiseen.”
Pohjoismaisesta mallista kohti yhdysvaltalaista tai keskieurooppalaista mallia?
Toiminnan taloudellisten edellytysten muutos – lyhyesti sanottuna valtionavustusten tuleva vähentyminen – kytkeytyy läheisesti järjestöjen poliittisen toimintaympäristön muutoksiin, koska tulevaisuudessa oletettavasti vähentyvän julkisen sektorin rahoituksen ja lisääntyvän yksityissektorin rahoituksen myötä voi muuttua myös perinteinen, melko symbioottinen pohjoismainen valtio–järjestöt-suhde. Suomi voi olla matkalla kohti joko liberaalia lahjoituksiin ja osallistumismaksuihin perustuvaa rahoitusta tai palvelutuotantoon perustuvaa keskieurooppalaista mallia. Perinteinen pohjoismainen suhde on tarkoittanut järjestöille pääosin julkisvaroin rahoitettua toimintaa, julkisen sektorin ja järjestöjen toimintojen yhteistyötä, järjestöjen osalta melko maltillista palvelutuotantoa ja keskittymistä yhteisölliseen toimintaan ja yhteiskunnalliseen edunvalvontaan. Taloudellisesti tätä suhdetta on kannatellut Veikkauksen aiemmin tasaisesti kasvaneet tulot ja monopoliasema. Koronavuosiin ajoittunut Veikkauksen kriisi muutti olennaisesti järjestöjen julkista rahoitusta (Liikanen & Hyssälä & Kivistö & Soininvaara & Wideroos & Pekkarinen 2021). Edessä on järjestöille mitä oletettavammin taloudellisesti tiukempia vuosia – ainakin julkisen rahoituksen näkökulmasta. Näin uskoivat myös useimmat e-Delfoin asiantuntijat, jotka suhtautuivat lisäksi melko epäillen siihen, että nuorisoalan järjestöt kykenisivät kompensoimaan vähentyvää julkista rahoitusta yrityksiltä tai yksityisiltä lahjoittajilta.
Kolmas isompi tulevaisuuteen vaikuttava teema liittyy järjestöjen hybridisaatioon. Järjestöjen hybridisaatiolla on viitattu siihen, että järjestöjen toimintaan yhdistyy asioita ja toimintoja, jotka eivät niihin alun perin ole kuuluneet. Ajatukseen kuuluu, että järjestöt ovat alun perin ja olemukseltaan olleet kansalaisyhteiskunnallisia toimijoita, joissa kansalaistoiminta ja jäsenvaltaisuus ovat keskeisiä periaatteita. Erilaisten toiminnan laatuodotusten ja –vaatimusten myötä kansalaistoiminnalliset piirteet ovat täydentyneet tai osittain korvautuneet julkisen sektorin ja yrityssektorin piirteillä. Järjestöjen uusien ajattelu- ja toimintamallien on nähty liittyneen erityisesti 1990-luvulla kehittyneeseen uuteen julkisjohtamiseen (New Public Management), joka tarkoitti managerialismin ja tuloksellisuuden yleistymistä myös järjestöjen johtamisessa. Ammattimaisuuden syveneminen ja tulosajattelun välttämättömyydet tulivat hyvin esille myös e-Delfoin tuloksissa. Tässä mielessä hybridisaatio on ilmaa, jota nuorisoalan järjestötkin selvästi hengittävät. Niiden hybridisoituminen tuli hyvin esille Hanna Laitisen (2018) suomalaisia valtakunnallisia nuorisojärjestöjä tarkastelevassa väitöskirjassa. Laitisen mukaan nuorisojärjestöt joutuvat yhdistämään useampia erilaisia institutionaalisia logiikoita (esimerkiksi markkina-, valtio-, aate- ja nuorisotyön ammattilogiikkaa) säilyttääkseen muuttuvassa institutionaalisessa toimintaympäristössä legitimiteettiään sekä hankkiakseen toimintaansa tarvittavia resursseja. Hybridisoituminen tulee oletettavasti kehittymään edelleen.
Positiivinen ”Toiminta edellä” -skenaario
- Ennaltaehkäisevän ja toimijuutta tukevan toiminnan keskeisyys; ennaltaehkäisevän ja korjaavan toiminnan tasapaino.
- Kaikkien nuorten tasavertaiset ja yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua järjestöjen toimintaan.
- Jäsenyys on enemmän kokemusta ja toimijuutta kuin ”paperijäsenyyttä”.
- Ammattimainen työ ja nuorten toiminta, osallisuus ja vapaaehtoistoiminta ovat molemmat tärkeitä – nuorilähtöisyys ja ammattilaisuus tukevat toinen toisiaan.
- Nuorisoalan järjestöt onnistuvat monipuolistamaan rahoituslähteitään ja toimintaansa sekä lisäämään yhteistyötään; toimintalogiikat suhteutuvat hyvin resursseihin.
- Järjestöt pystyvät tarjoamaan yhteisön, turvallisia rakenteita ja toiminnan pitkäjänteisyyttä; järjestöjen toiminnasta nuoret saavat ja löytävät tulevaisuudenuskoa ja visioita; järjestöt tarjoavat nuorille toimivia toiminnan foorumeita.
- Digitalisaatio kehittyy kasvokkain kohtaamisen rinnalla – ne eivät sulje toisiaan pois.
- Paikallisen ja valtakunnallisen toiminnan sujuva yhteistyö, resurssien hyödyntäminen ja työnjako.
- Nuorisoalan järjestökenttä on pysynyt heterogeenisena, resilienttinä ja muutoksiin kykenevänä; koko nuorisotoimiala puhaltaa yhteen hiileen ja tekee hyvää edunvalvontaa ja yhteistyötä; järjestöt ovat tärkeitä toimijoita ja kumppaneita myös yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa.
Negatiivinen ”Rakenteet edellä” -skenaario
- Nuorisoalan järjestöjen toiminnassa korostuu korjaava tai kannatteleva toiminta; rahoitusriippuvuus ja -ohjaus suurta.
- Resurssit ja yksipuolistuvat toiminnot eivät mahdollista tasa-arvoista ja yhdenvertaista toimintaa ja osallisuutta.
- Jäsenyydelle ei ole kyetty rakentamaan inspiroivia sisältöjä; jäsenyyden merkitys kuihtuu.
- Pelkkä ammattimaistuminen johtaa kansalaistoiminnan näivettymiseen ja järjestöjen toimintalogiikkojen supistumiseen.
- Sekä paikallinen että valtakunnallinen toiminta kärsivät resurssipulasta; nuorisoalan järjestökenttää vaivaa kova keskinäinen resurssikilpailu, joka vaikeuttaa yhteistyötä; isommat selviävät (”hankeimurointi” ja toiminnan valtakunnallisuus digitalisointia/tekoälyä hyödyntäen) ja pärjäävät mutta eivät kukoista, pienemmät kuihtuvat tai yhdistyvät; toimiva digitalisaatio vaatii resursseja, joihin pienillä toimijoilla ei ole varaa.
- Nuorisoalan järjestöt eivät pärjää mielenkiinnossa ja vapaa-ajan kilpailussa somen ja vapaan kansalaistoiminnan toimijoille.
- Nuorisoalan järjestökenttä on menettänyt heterogeenisyyttä; koko nuorisotoimiala on varsin hajaantunut; yhteistä näkemystä siitä, mitä nuorisoalan järjestöt edustavat tai mikä on nuorisoalan järjestöjen kenttä ei muodostu; kentältä puuttuu visioita tulevaisuudesta; yhteistä edunvalvontaa ei ole; kunnallisen nuorisotyön ja nuorisoalan järjestöjen välillä on voimakasta keskinäistä kilpailua resursseista ja toimijoista; sekä kunnallinen nuorisotyö että nuorisoalan järjestöt esittävät kilpailevia tulkintoja nuorten tarpeista.
Lähteet
Aalto-Kallio, Mervi & Mäkipää, Erica & Kittilä, Riitta & Inkinen, Ari 2023. Katsaus sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulevaisuuksiin. Soste ry. Luettu 24.2.2024.
Laitinen, Hanna 2018. Nuorten, valtion vai markkinoiden asialla? Nuorisojärjestöjen hybridit toimintalogiikat. Jyu Dissertations 31.
Laitinen, Hanna & Taavetti, Riikka 2016. Valtakunnalliset nuorisojärjestöt ja nuorten osallistumismahdollisuudet. Yhteiskuntapolitiikka 81 (2016):1, 55-68.
Liikanen, Erkki & Hyssälä, Liisa & Kivistö, Kalevi & Soininvaara, Osmo & Wideroos, Ulla-Maj & Pekkarinen, Teemu 2021. Suomalainen rahapelijärjestelmä muutoksessa: Tulevaisuuden vaihtoehtoja. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:12.
Lind, Kimmo 2020. Kenen äänellä, millä asialla. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustuksellisuus, toimintaympäristön muutokset ja operatiivisen johdon toimijuus. Jyu Dissertations 252.
Linturi, Raimo & Kuusi, Osmo 2022. Tulevaisuuksia ennakoiva Delfoi-menetelmä. Teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa – Heikkilä, Katariina – Keski-Pukkila, Pasi – Mäki, Maija & Pöllänen, Markus (toim.) (2022) Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 481 s. Julkaistu myös verkossa: https://tututopi.files.wordpress.com/2022/03/tva-1-2022-siivonen.pdf. 178–196.
OKM 2023. Avustus valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan.
Rubin, Anita 2004. Tulevaisuudentutkimus tiedonalana. TOPI – Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaalit. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Luettu 24.2.2024.
Ruuskanen Petri, Julia Jousilahti, Maija Faehnle, Kirsi Kuusikko, Outi Kuittinen, Johanna Virtanen, Lisbeth Strömberg 2020. Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvun Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:47. Luettu 24.2.2024.
Valtion nuorisoneuvosto 2023. Katsaus nuorten hyvinvointiin 2023. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja, numero 70.
Kirjoittaja
Kimmo Lind, YTT, lehtori
Humanistinen ammattikorkeakoulu/Asiantuntija osaamiskeskus Kentauri
Artikkelin toimituksesta vastaa toimituskunta, johon kuuluvat Pekka Kaunismaa, Raisa Omaheimo ja Eeva Sinisalo-Juha.