Opiskelijan pohtimaa 4. Harrastus ja kieli

“Maahanmuuttajataustaisten lasten kielitaidosta ja koulumenestyksestä heräsi huoli – suomea äidinkielenä puhuvien koulutoverien puuttuminen vaikeuttaa tilannetta” (MTV uutiset 2.2.23)  

Edellä mainitun kaltaisia uutisia saatoimme lukea kevään 2023 vaalien alla joka puolelta. Segregaatioon on monia syitä, joista artikkelissa nostetaan esille asuinalueiden eriytyminen. Tarve olisi järeämmille poliittisille päätöksille. 

Mikä olisi nopeampi ratkaisu? 

Osaamiskeskus Kentaurin Kompassi Osaamiskeskus Kentaurin matkaan -julkaisun mukaan “lasten ja nuorten mielekäs vapaa-ajan toiminta nähdään toimivan harrastuksen tavoin, syrjäytymistä ennaltaehkäisevänä ja hyvinvointia lisäävänä” (Kompassi, 16). Julkaisussa viitataan laajoihin tutkimuksiin nuorten vapaa-ajasta, joista osaa on tehty vuodesta 1977 asti.  

Esimerkiksi tutkimushankkeessa Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen kävi ilmi vuonna 2005, että monikulttuuriset nuoret olivat kiinnostuneempia järjestötoiminnasta kuin suomalaistaustaiset nuoret. Tuloksissa kerrotaan, että monikulttuurisissa nuorissa olisi paljon potentiaalia, jos osallistumisen esteitä vähennetään aktiivisesti, eikä heidän kiinnostustaan sammuteta heti alkumetreillä. 

Vaikka edellä mainitun tutkimuksen mukaan monikulttuuriset nuoret ovat kiinnostuneempia luonnonsuojelusta ja ihmisoikeuksista, kävi vuoden 2018 tutkimuksista ilmi, että kaikkien nuorten suurin kiinnostuksen kohde on liikunta. Ainoastaan neljä prosenttia kaikista vastaajista ei harrastanut eikä halunnut harrastaa liikuntaa. 

Olisiko liikunta harrastuksena ratkaisu? 

Keskiviikkona 1.2.2023 ilmestynyt Tamperelainen kertoo Namikan Yökoris-toiminnasta. Otsikosta käy ilmi, että “pelaaminen ei ole tärkeintä”. Mikä sitten on tärkeä, kun yökoris ei ole yöllä, ja pelaaminen ei ole tärkeintä? Kristian Ketolan opinnäytetyöstä käy ilmi, että ”liikunta välineenä tarjoaa erinomaisen väylän monikulttuuriselle kohtaamiselle ja sosiaalisten suhteiden syntymiselle.” Artikkeli kertoo myös erään nuoren tarinan, miten hänestä on tullut aktiivinen Namikan yhteisön jäsen. 

Jos emme voi vaikuttaa asuinalueeseemme, voi harrastus- ja järjestötoiminta hyvinkin olla ratkaisu kielelliseen kehittymiseen. Kun nuorella on suomalaistaustaisia ystäviä, se motivoi ja myös auttaa heitä oppimaan suomea. Vastaamatta jäi ainoastaan kysymys, kuinka voimme mahdollistaa nuoren pääsyn harrastuksiin, jotka eivät ole heidän asuinalueellaan? 

Blogin kirjoittaja

Katalin Viitala-Kiss on HUMAKin yhteisöpedagogi YAMK opiskelija, joka oppii suomea pääasiassa itsenäisesti, harrastuksen, järjestötoiminnan ja suomalaisten ystävien avulla.
3.2.2023. Tampere. 

_{Toimitus: Elisa Rasinkangas}